LoppuviikkoViikonloppu

Oli lähinnä surun aikaa, mutta kyllä siihen vähän iloakin mahtui. Myöhään torstai-iltana rakas pappani nukkui pois, vaikka pappa oli jo vanha ja sairas niin silti kuolema tuli täytenä yllätyksenä. Vasta kuukausi sitten nähtiin ja ajattelin, että pappa on jo paremmassa kunnossa. Perjantaina lähinnä nukuin koko päivän, koska edellinen yö meni pyöriessä ja ajatuksia selvitellessä. Onneksi Maaret soitti ja pyysi meitä ulos, saatiin ajatukset vähäksi aikaa toisaalle. Vili odotteli Sonya kun kuuli mun puhuvan Maaretin kanssa puhelimessa. Taisin kyllä vähän vihjaista sen jälkeen, että Sony on tulossa hakemaan meitä ulos.

Sain myös kauniita kukkia, ihana ystävä.

Kierrettiin lähipeltoa ja -metsää ainakin reilu tunti. Todellisuudessa en kyllä tiedä mentiinkö tunti vai kaksi.

Oltiin molemmat tosi edustavia perjantai-illan lenkillä. Piti ihan himmailla, kun nähtiin että bussi tulee, ettei kukaan vaan näe. 

Vili on ihan hassu.

 Kävin ostamassa viikonlopuksi itselleni kaikkia herkkuja hirveesti. Tiesin, että oon lähes koko viikonlopun ainut ihminen meidän kotona. Jussilla loppui kausi ja niillä oli kaikenlaista ohjelmaa kehitetty lauantaiksi ja sunnuntaiksi.

Sunnuntaina oli kaksi futsalpeliä, voitettiin molemmat 2-1. Nyt on lihakset niin kipeät, että kaikki liikkeet sattuu hirveästi. Toisaalta tykkään hirveästi siitä kun lihakset on kipeänä, mutta nyt tuntuu jo siltä, että voisi jo loppua tämä.

Vili otti auringosta kaiken ilon irti, kun se kerrankin paistoi!