Nuoret urokset

Saatiin yllättäen lauantaiaamuna hoitoon alle vuoden ikäinen länsigöötanmaanpystykorva Olof, kavereiden kesken Ulle. Ajattelin helpottaa koirien tutustumista viemällä ne aluksi lenkille. Ajattelin, että se on parempi, kuin toinen vaihtoehto; Nuori herra Olof tulisi meille, Vilin kotiin, Vilin reviirille. Jos kyseessä olisi vanha tuttu, ihan pentu, tai narttukoira, näin oltaisi voitu tehdäkin. Mutta koska kyseessä oli hieman jo macho samankokoinen isompi poika, oli lenkki ainoa vaihtoehto, minkä pystyin hyväksymään päässäni.

Ihanteellisessa tilanteessa, olisin napannut Ullen hihnan lennosta ja lähtenyt liikkeelle, mutta koirat joutuivat kohtaamaan kotiovellamme, koska en ollut tehnyt "sääntöjä" tarpeeksi selkeäksi. Tästä ei kuitenkaan koitunut ongelmaa. Mitä nyt hihnat meni heti sekaisin kun kilpajuoksut alkoi samantien. Saimpa siis huokaistua helpotuksesta, kun poikien jälleennäkeminen oli näinkin iloinen ja täynnä positiivista energiaa. Vähän jouduin toppuuttelemaan, etten lentänyt turvalleni. 

Sisällä Ullen kiinnostus Viliä kohtaan loppui samantien kun sen näki Vilin lelukorin. Sieltä yksi kerrallaan se haki ja testasi JOKAISEN lelun. Tässä vaiheessa tuijotettiin kaikki hölmistyneenä, jopa Vili vaan istui lelukorin vieressä, katseli ja huokaili. Kun lelut oli testattu, alkoi painimatsit, joita jatkui myöhään iltaan asti.

 

Kun virta ei tuntunut millään loppuvan, tehtiin myös muutamia palikkatestejä molemmille. Olofilla oli aluksi vähän rajumpi tyyli yrittää ratkoa älyllisiä tehtäviä ja meidän testi ottikin tästä vähän osumaa ja nyt sitä on koristeltu komein hampaanjäljin :D Koko ajan suoritustyyli kuitenkin parani, ja sunnuntaina kun näytettiin Ullen emännälle miten hyvin meni, niin hän innostui sen verran että aikoo ostaa palikkatestin samantien ;)

Ainoa miinus kyläilyssä oli yö. Siitä ei tullut mitään. Ullen energia ei vaan loppunut. Käytiin ulkona yöllä mooonta kertaa, kun luulin, että sillä on maha sekaisin, pissahätä, tms. Mutta ei. Ehkä Olofilla oli koti-ikävä? Ei tiedä. Mutta nukkunut se ei koko yönä kuin ehkä vartin pätkiä. Aamu 9 jälkeen, kun puolisko ajatteli että mun on saatava unta etten oo aivan hirviö koko sunnuntaita, Ulle päätti myös nukahtaa. 4  tuntia vedettiin unta palloon ja klo 13 meidät tultiin herättämään, ettei aivan koko päivä mee hukkaan. Meni se kyllä vähän muutenkin, makasin sohvalla, söin ja jatkoin makaamista. Ilman tätä yötä viikonloppu olisi ollut oikein kiva ja rentouttava :D Sunnuntaina myös Vili oli väsynyt, vältteli Olofia eikä suostunut enää lähteä paineihin mukaan.

En malta odottaa, jos kun Vili saa oman pikkuveljen tänä vuonna. <3