Jännä paikka. Ihan kirjaimellisesti. Ei yhtään sellainen mitä odotin. TÄSSÄ linkki youtubeen, jotta valkenee, millaisesta mestasta on kyse. Koska oli sekä Oscarin että Vilin eka kerta tuolla, oli enemmän luukkuja luolastoon auki, sekä päältä nostettu joitain kattoja pois, jottei ole ihan pilkkopimeätä ja kynnys mennä tutkimaan pienenee. Viliä ei jännittänyt, se oli vain ihmeissään. Ihmiset istui ja jutteli, oli tarkoitus, että koirat omatoimisesti menee haistelemaan. Vili kävi vähän nuuskimassa, mutta ei kiinnostunut, yritti ottaa muhun kontaktia ja saada leikkimään.
Noin 5 min jälkeen saatiin lupa mennä rohkaisemaan koiria luolastoon sisälle. "Mitä siellä on, mene katsomaan, mene vaan" ja Vili meni nuuhkimaan. Kovin oma-aloitteinen se ei tämänkään jälkeen ollut luolastoon menemään, mutta ei vieläkään jännittänyt.
Meille oli varattu 25 minuutin aika, josta osa käytettiin metsäneläinten haistelemiseen. Löytyi jäniksen käpälä, korva ja talja, hirven korva, peuran jalka + sorkka ja supikoiran talja. Viimeinen oli kaikesta paras, koska se oli sen verta vanha, että Vili sai sen retuutettavakseen. Uusi nahka oli kuivumassa, eikä tällä ollut enää niin väliä. Muita eläinten osia ei saanut retuuttaa, nuuskia vain. TÄSSÄ linkki youtubevideoon, siitä näkee vähän koirien reaktioita erilaisiin hajuihin. Vili oli kiinnostunut kaikista, eikä jännittänyt mitään niistä. Olisi voinut ottaa kaikki lisätutkimuksiin. Supikoira tosiaan lopussa sai oikein kunnolla kyytiä, ja kun viimeisen kerran oli varmistettu, että sillä on mennyt niskat nurin, sen päällä piti vielä kieriskellä.
Varmasti mennään vielä uudestaan, hajut oli selkeästi Vilin mieleen, ja ehkä se on ensi kerralla jo vähän oma-aloitteisempi luolastonkin suhteen. 25 minuuttia maksoi 30euroa, mikä ei ole kovin paha jaettuna kahdelle, jos käy silloin tällöin. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti