HSKH Kisaharkka ALO

Tänään heti klo 9 jälkeen oltiin Ojangossa, tutussa hallissa valmiita kisaharkkailemaan ensimmäistä kertaa kaikki liikkeet. Kokonaissuoritukseen oon tooosi tyytyväinen, loppupalkaksi oli naudanluu, mikä osoittautukin niin hyväksi herkuksi, että paikkamakuu taisi sen takia mennä ihan plörinäksi. Luun syöminen jäi siis kesken. Olisi vaan pitänyt jättää menemättä. Paikkamakuu oli siis kaikkien ALO-suoritusten jälkeen ja mukaan tuli myös pari muuta koiraa ylemmistä luokista. Heti alkuun Vili oli todella levoton ja katseli siihen malliin, että mitäs jäynää sitä nyt keksisi. Päästyäni kentän toiseen päähän se juoksikin harmillisesti viereisen koiran viereen, josta ampaisi äkkiä mun luokse. :/ Harmittaa. Mutta olisi ollut muuten varmaan liian hyvä päivä meille, jos sekin olisi onnistunut.

Alla tuomarin, Pia Miettisen arvio meidän suorituksesta.

Seuraaminen kytkettynä

Eka suora hieno! Sitten kiinnosti hajut, perus seuruu hieno!

Seuraaminen hihnatta

Hiukan reilua, ja hajut kiinnosti välillä, perus seuruu hyvää! Vika perusasento vino.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Seuruu alussa hyvä, maahanmeno nopea, tuplakäsky + vartalo istumiseen

Luoksetulo

Odotti hyvin, nopea, hyppy sivulle tullessa

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Alussa haju vei taas, seuraa hyvin, hyvä pysähdys, odottaa hyvin. Hyvä loppu.

Estehyppy
Hyvä hyppy ja pysyy hyvin

Kokonaisvaikutus
OHJAAJA TOIMII HYVIN! =) Vili tekee hyvin ohjaajan kanssa =)

Aika tasan vuosi ollaan molemmat tokoiltu ja tässä vaiheessa ollaan nyt, olen niin tyytyväinen tuohon pieneen koiraan :) Välillä on ollut huonompia kausia ja on pitänyt niiden vuoksi pitää vähän treenitaukoa, jolla ollaan kerätty molemmat lisää intoa ja motivaatiota. Nyt on jo pidemmän aikaan ollut hyvä fiilis, ja pienessä ajassa ollaankin edistytty tosi paljon. Kuukausi sitten ongelmana oli hyppy ja seisomaan jääminen, joissa nyt ei MITÄÄN ongelmaa.

En kyllä tiedä, uskaltaako sitä niihin maaliskuun kisoihin... Siihen mennessä saataisi kyllä varmaan tota seuraamista vähän paremmaksi, ja toivon mukaan paikkamakuussa nyt oli syynä vain tuo herkullinen luu, mikä odotti kentän ulkopuolella ja sai pään sekaisin.

6 keppiä

Eilen treeneissä tehtiin kivaa rataa, jota yritin luonnostella, mutta ei siitä tullut mitään :)

Tiistaina tehtiin omatoimisissa neljää keppiä liittäen välillä myös hyppy mukaan, ennen keppejä. Nyt tehtiin radan yhteydessä myös neljää, vielä on vähän hakemista, mutta hyvin Vili kokoaa itsensä ja jaksaa keskittyä keppeihin. Tehtiin aika monta toistoa, ja lisättiin keppeihin kaksi lisää. Näin ollen lopuksi tehtiin 6 keppiä. Olin yritin olla vierellä avustamatta sen kummemmin, eli kädet ropassa kiinni ja hiippailla vaan eteenpäin. Ihan hyvin se meni. Tästä eteenpäin pakotan kyllä Jussin tulemaan meidän kanssa ainakin kerran viikossa vapaatreenailemaan koska tarvitaan sitä kepeissä ja ehkä vielä keinullakin.

Palkka EI saa kepeillä tulla enää mun kädestä. Palkka tulee joko odottamaan siellä tai sitten joku on sen antamassa. Vili lähtee niin herkästi katsomaan mua kesken keppien ja eihän se samaan aikaan voi keskittyä niihin ja tuijottaa mua.

Ensimmäinen puomi treeneissä oli nopeampi kuin yleensä! Pari seuraavaa taas vähän hitaampia, mutta toivoa on ;)

Pari ansaittua lepopäivää jonka jälkeen sunnuntaiaamuna klo 9.10 Ojankoon kisaharkkaan! ...Ja sen jälkeen kaksi futsalpeliä. Heh.

Hyvällä fiiliksellä viikonloppuun!

Nopea puomi!

Torstain treeneissä saatiin vinkki, tiistain omatoimisissa lähdettiin sitä toteuttamaan. Ennen tätä tehtiin lämmittelylenkin lisäksi keppejä ja A:ta.

Kepit

4 keppiä molemmilta puolilta, onnistuneen suorituksen jälkeen heitin nopeasti nakin maahan. Jospa ensi viikolla saisin J:n (tai jonkun muun) namialustalle varmistamaan, niin saisin kokonaan omat kädet kepeistä pois. Muutoin sainkin, Vilillä oli focus eteenpäin, ja mulla oli kädet kiinni kropassa. Liitettiin keppeihin myös hyppy. Hypyltä kepeille ja onnistuneesta nakinpalanen maahan. Molemmilta puolilta saatiin monta hyvää toistoa :)

A

Murheenkryyni. No ei kai sentään. Vauhti alastullessa on välillä niin kova, että sen huomaa kaukaakin, että pysähtymistä kontakteille ei ole tulossa. Nyt kuitenkin keskityttiin siihen paljon, että saataisi edes yksi hyvä onnistuminen ja voitaisi siirtyä seuraavaan harjoitukseen. Tehtiin kokonaista estettä, ja saatiin kuin saatiinkin sieltä onnistuminen. Tosin heitin nakin maahan, mutta sillä sain Vilin pysähtymään, namialustaa en aio ottaa tähän enää, koska se ei meillä toiminut halutulla tavalla pitkänkään yrittämisen jälkeen. Toistoja toistoja...

Puomi!

Tähän saatiin meidän treeniryhmän Unnulta vinkki, josko laitettais toiseen päähän joku tosi huippujuttu esim lempiherkku tai vaikka ruokaa. Herkut ei oo tässä meillä toiminut, mutta ruokaa en oo vielä kokeillut. Niimpä otin sitten iltaruoan treeneihin mukaan. Vili sai kupin nähdessään niin paljon lisää virtaa että rupesi naurattamaan :D Ruoka on aina ruoka, nakkeja se oli saanut jo kaksi (!!) tässä vaiheessa, mutta eihän herkut täytä mahaa. Jätettiin ruoka yhdessä puomin toiseen päähän, noin 3 metrin päähän esteestä. Mietin että mitenköhän käy, juokseeko kontaktit vaan pitkäksi. Käveltiin puomin toiseen päähän, ja kun käännyttiin puomille Vili pinkoi todella kovaa, piti itsekkin spurtata kunnolla, että kerkesin kupin lähelle varmistamaan, jos Vili karkaisi kontakteilta. Ei karannut! Malttoi kuunnella "tassut"-käskyn ja vielä noudattaakkin sitä, todella nopea vapautus kupille ja itse pompin ilosta vieressä kun Vili söi :D Jihuu!

Eilen keskiviikkona olin tosi laiska. En käynyt kertaakaan Vilin kanssa ulkona, J oli ihana ja hoiti lenkittämisen ja ruokinnan, ei siitä edes keskuteltu. Osittain varmaan siksi, että nukahdin melkein heti kun päästiin kotiin, jo ennen salkkareita! Siinä sitten vetelin kellon ympäri, kerran heräsin 21-22 välillä mutta unessa olin jo 22 aikaan. Teki hyvää.

Ps. Meidän talouteen muutti eilen lähinnä Jussin kämppikseksi MacBook Pro, mutta saan kuulemma lainata sitä. Sillä saan ehkä ainakin videoista vähän kivempia.

3 vapaavalintaista liikettä

Kehääntulotarkastuksen, luoksepäästävyyden ja paikkamakuun lisäksi valittiin meille tällä hetkellä haasteellisimmat liikkeet; 

1. Seuraaminen - maassa olevat hajut aiheuttavat aivopieruja
2. Liikkeestä seisominen - epävarma
3. Hyppy - ennakoi perusasennon enemmän kuin 50% varmuudella

 Järjestyssuoritus oli edellämainittu.

Kehääntulotarkastuksessa Vili oli niin innoissaan kentälle pääsystä, ettei edes huomannut että liikkuri/tuomari rapsutteli. Hyvin meni siis, ei peruutteluja tai epävarmuutta. Luoksepäästävyydessä istui nätisti paikallaan, mikä sekin hyvin toivottua :) Hyvä! Paikkamakuussa muut jäivät muutaman metrin päähän koiristaan, huomasin sen vasta kun itselleni huikattiin, että matka riittää :D Paikkamakuu oli vain minuutin, ja se meni myös hienosti. Välillä Vili katsoi kehän laidalle, missä iiiihana gööttivauva kutsui luokseen. Vili kuitenkin jäädytti sydämensä sille treenien ajaksi, ja valitsi lopulta minut tuijotettavakseen ;)

"Kisattiin" numerolla yksi, eli meidän suorituksella aloitettiin.

Seuraaminen - Aloitus aika heikko. Vire oli ihan kohdallaan kehään mentäessä, mutta jo ennen ensimmäistä perusasentoa löytyi jotain paljon mielenkiintoisempia hajuja. Näin kävi pari kertaa myös seuruussa. Sen aikaa kun Vili seurasi oikeasti, se seurasi hyvin.

 

Liikkeestä seisominen - Alkoi hyvin. Jäi hyvin seisomaan heti käskystä. Perusasentokäskyn taisin antaa lopussa kahdesti. Muutoin tosi hyvä suoritus mistä jäi superhyvä mieli :) Tämä oli päivän paras juttu!

Hyppy - Liikkuri/tuomari otti muutaman palan hypystä pois, jotta se on sopivan korkea meille. Laittoi palat sivuun, huomasin että Vili vähän katseli niitä sivusilmällä ja varmaan mietti että mikäs juttu tämä olikaan. Noh, kun tuli hyppykäskyn vuoro, Vili päätti kokeilla ja mennä lautojen viereen seisomaan :D Uusi yritys joka menikin sitten niinkuin piti. Tarkoituksella jätin perusasennon lopusta pois, ja yllätyin todella positiivisesti, ettei Vili ennakoinut sitä!

Muiden treenejä katsellessa harjoiteltiin kevythäkkiin sukeltamista, Vili on siinä jo aika hyvä :D Välillä se menee niin vauhdilla että kaikki tavarat häkin päältä sinkoilee minne sattuu.

Treenit menikin nopeammalla kaavalla kuin piti, ja loppuun jäi aikaa vielä tehdä "jotain". Jenni keksi, että tehdään liikkeiden välissä tapahtuvaa palkkaamista, mitä myöskin pitäisi harjoitella, ettei koiran kontakti katoa. Liikkeiden välit ovat myös osa suoritusta, vaikkei niitä arvioidakkaan. Tai en tiedä katsooko tuomari niitä kokonaisvaikutusta arvioidessa? Meillä oli tätäkin tehtäessä hyvä fiilis ja treeni sujui hienosti. Oli kivaa!
Ja ei, en yritä potkaista Viliä videon lopussa, vaan pysäytän pallon minkä se sylkäisee suustaan palauttaessaan sitä mulle :D

Sunnuntain kisatreeniä odotellessa. Tarkoituksena on tehdä kaikki liikkeet ja ollaan myös etukäteen ilmoitettu, että haluamme kommentoinnin. Kisatreenin järjestää HSKH:n tehisryhmä. Alokasluokassa on 4 osallistujaa. Me ja kolme muuta. Jännää. Onneksi ilmoittauduin heti. Kysyntää oli tälläkin kertaa enemmän kuin tarjontaa.

Mukamas levättiin

No nukuttiin me ainaski molempina aamuina pitkään. Muuten se olikin sitten lepäämisestä kaukana. Virtaa ois ollu ihan hirveesti tehdä vaikka mitä.

Siellähän se kakara oli taas päivystämässä kun tulin töistä kotiin :)

Lenkkeiltiin, "perus peltolenkki", mikä on helppo ja kiva, kun siellä voi olla vapaana. Peltoja voi myös pyöriä vaikka kuinka kauan ympäri ja hyvällä tuurilla sieltä löytää myös leikkikavereita.

Tottakai myös pallo oli mukana, ihan vain senkin takia, että mulla olis heitellä muutakin kuin oma rukkanen. Pakkaskeleillä se on vähän inhottavaa, tulee kylmä.

Pallo toimii myös palkkana, jos on sellainen tilanne että esimerkiksi ohitus vaatii palkan. Vili kyllä palkkaantuu ihan hyvin kehuistakin, ja ainahan sitä voi pistää painiksi missä vain :D

Perjantai-iltaa vietettiin Disco Ensemblen keikkaan asti J:n siskolla, missä asuu myös Vilin ihastus Zara-cockeri. Lähdettiin hyvillä mielin keikalle, kun Vili oli väsyttänyt itsensä leikeissä.

Lauantai"aamuna" (12 maissa) lähdettiin koirametsään, missä oli ihan jäääärkyttävän paljon autoja. Koiria nähtiin myös paljon, mutta ei niin paljon kuin autoja. Hyvin ne ihmiset ja dogit oli sinne metsään sulloneet itsensä ja menneet piiloon. Ehkä kävi vaan niin että meidän ovela "mennään tähän suuntaan, niin kävellään kaikkia vastaan" ei ollutkaan niin ovela, tai sitten vaan kaikki muutkin oli olleet niin ovelia, että pyörittiin samaan suuntaan. Lähtiessä oltiin niitä harvoja ketä ei jäänyt lumeen kiinni. En tiedä miten ne oli saanut ajettua itsensä sinne penkkaan niin syvälle. Tällä kertaa ei jääty avuksi, miehiä tuntui olevan liiaksikin siinä ympärillä ihmettelemässä ja lyömässä päitänsä yhteen.

Illalla lähdettiin aika äkkilähdöllä Vilin kanssa Jennin ja Lempin kotiin. Lempi on ~6kk vanha lagottopentu. Oikea kunnon riiviö, joka ei väsy millään :) 

Vili on kunnostautunut kyllä todenteolla tässä koirien ulkoilutuksessa. Erityisesti hihnassa kävelyä (välillä juoksuakin) se on opettanut jo muutamallekkin kaverille.

 

Noin 5h kestäneen painitunnin ja siiderin litkuttamisen jälkeen lähdettiin Vilin kanssa kotiin bussilla. Pitkästä aikaa Vilin kanssa julkisilla. Käveltiin kartan mukaan noin 1,5km matka bussipysäkille, mutta se tuntui kyllä paljon enemmältä. Kerettiin juuuuri ja juuri bussiin, pysäkillä kerettiin istahtaa sen verran että sain kaivettua bussikortin repusta.

Bussimatka meni hyvin. Vili istui lattialla suurimman osan ajasta. Kerran nappasin sen hetkeksi syliin kun teki mieli, mutta totesin, ettei se oikein ole enää mikään sylikoiran kokoinen ja laskin maahan. :D

Sunnuntaina nukuttiin taas pitkään, koska edellisenä iltana tuli kuitenkin valvottua varmaan kahteen asti. Hurjaa.

Päivällä vaan oltiin.

 Ja syötiin hyvin. <3

Kävin myös Stadiumissa ostamassa lenkkarit, ja hiihtotakin+housut, jotka tulee kyllä ihan vain lenkkeilykäyttöön. Materiaali vaan oli niin kiva. Tottakai nämä "tarvikkeet" oli pakko käydä testaamassa hyviksi vielä saman illan aikana. Sain Vilin lisäksi myös J:n lähtemään hölkälle, sillä ehdolla, että käydään matkalla ostamassa Makuunista karkkia. Aina ei uskoisi, että kaveri urheilee ammatikseen... :)

Disco Ensemble

Nosturissa perjantaina 15.2.

Älytön.

Yks tän hetken lemppareista.

DISCO ENSEMBLE - SECOND SOUL

DISCO ENSEMBLE - TOO MUCH FEELING

Agi, uuh!

Somelainen muija ja ihhana somelainen koira! Uuh! Olipa eilen ihanat treenit. Rata oli kiva, vaikkakin me lopetettiin se ennen keppejä, ja A-estettä, koska ne ei oo vielä valmiit. Mutta voi jestas, kun oli kivaa.

Tässä alla video, ei suinkaan se paras suoritus, mutta ensimmäinen ja nollat tuli :D Tän jälkeen tehtiin vielä 2-3 kertaa, joista viimeinen oli paras, mutta kuvaaja kertoi ihan rehellisesti että jäätyi, eikä hoksannut enää kuvata!

Opittiin uusia ohjauksia, joita sovellettiin ennen puomia olevalla hypyllä, sylkkäri ja jaakotus. Jaakotus oli tosi kiva ja toimi meillä kyseisellä esteellä loistavasti. Meidän kouluttajat ei jostain syystä päässyt paikalle ja meillä oli tuuraaja. Kiva nainen, jolla on ilmeisestikkin itsellään vesikoira, ainakin oon nähnyt treenaavan vesikoiran kanssa. Olisi pitänyt kysyä nimeä, mutta unohdin! Tosi kivoja vinkkejä ja hirveen kannustava tyyli opettaa!

Virikeluolasto

Jännä paikka. Ihan kirjaimellisesti. Ei yhtään sellainen mitä odotin. TÄSSÄ linkki youtubeen, jotta valkenee, millaisesta mestasta on kyse. Koska oli sekä Oscarin että Vilin eka kerta tuolla, oli enemmän luukkuja luolastoon auki, sekä päältä nostettu joitain kattoja pois, jottei ole ihan pilkkopimeätä ja kynnys mennä tutkimaan pienenee. Viliä ei jännittänyt, se oli vain ihmeissään. Ihmiset istui ja jutteli, oli tarkoitus, että koirat omatoimisesti menee haistelemaan. Vili kävi vähän nuuskimassa, mutta ei kiinnostunut, yritti ottaa muhun kontaktia ja saada leikkimään.

Noin 5 min jälkeen saatiin lupa mennä rohkaisemaan koiria luolastoon sisälle. "Mitä siellä on, mene katsomaan, mene vaan" ja Vili meni nuuhkimaan. Kovin oma-aloitteinen se ei tämänkään jälkeen ollut luolastoon menemään, mutta ei vieläkään jännittänyt.

Meille oli varattu 25 minuutin aika, josta osa käytettiin metsäneläinten haistelemiseen. Löytyi jäniksen käpälä, korva ja talja, hirven korva, peuran jalka + sorkka ja supikoiran talja. Viimeinen oli kaikesta paras, koska se oli sen verta vanha, että Vili sai sen retuutettavakseen. Uusi nahka oli kuivumassa, eikä tällä ollut enää niin väliä. Muita eläinten osia ei saanut retuuttaa, nuuskia vain. TÄSSÄ linkki youtubevideoon, siitä näkee vähän koirien reaktioita erilaisiin hajuihin. Vili oli kiinnostunut kaikista, eikä jännittänyt mitään niistä. Olisi voinut ottaa kaikki lisätutkimuksiin. Supikoira tosiaan lopussa sai oikein kunnolla kyytiä, ja kun viimeisen kerran oli varmistettu, että sillä on mennyt niskat nurin, sen päällä piti vielä kieriskellä.

Varmasti mennään vielä uudestaan, hajut oli selkeästi Vilin mieleen, ja ehkä se on ensi kerralla jo vähän oma-aloitteisempi luolastonkin suhteen. 25 minuuttia maksoi 30euroa, mikä ei ole kovin paha jaettuna kahdelle, jos käy silloin tällöin. Suosittelen.

TOKO

"Toko on lyhenne sanasta tottelevaisuuskoe, mutta tarkoittaa myös tottelevaisuuskoulutusta. TOKO-kokeessa arvioidaan koiralle opetettujen asioiden hallintaa sekä koiran ja ohjaajan yhteistyötä.

Tottelevaisuuskoulutusta voi suositella kaikille koirille rodusta riippumatta. Koulutuksessa on tarkoitus parantaa ja vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä, opettaa koiralle hallittua käyttäytymistä ja ohjaajalle oikeanlaista koirankäsittelytaitoa. 

Tottelevaisuuskokeessa on neljä kilpailuluokkaa; alokas-, avoin-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokka.

Alokasluokassa suoritetaan seuraavat liikkeet, joiden suoritustapaa arvioi tuomari.

• Luoksepäästävyys: Ryhmäliike, jossa koira ja ohjaaja ovat heille osoitetussa paikassa rivissä. Koira on kytkettynä ja istuu tai seisoo ohjaajan vasemmalla puolella, muttei ole käskynalainen. Tuomari lähestyy koiraa edestä ja käsittelee koiraa. Koiran tulee sallia käsittely ollen rauhallinen ja rentoutunut.

• Paikalla makaaminen (2 minuuttia): Suoritetaan ryhmäliikkeenä. Koirat ovat rivissä, jossa on 3–6 koiraa, n. 3 metrin välein. Ohjaajat käskevät koirat maahan ja poistuvat heille osoitettuun paikkaan noin 20 metrin päähän koirista. Koirien tulee maata rintamasuunnassa. Ajan tultua täyteen ohjaajat palaavat koirien viereen ja käskevät koiran perusasentoon.

• Seuraaminen kytkettynä: Koiran pitää seurata ohjaajan vasemmalla puolella taluttimen kiristymättä. Tuomari tai liikkeenohjaaja ohjaa koirakkoa antamalla käskyjä kääntyä oikeaan tai vasempaa, tekemään täyskäännöksiä, pysähtymään tai juoksemaan. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. Kaikenlainen poikkeaminen toivotusta ihannesuorituksesta alentaa arvosanaa. Ihanteellisessa seuraamisessa koira pitää yllä kontaktia ohjaajaansa ja työskentee oikealla etäisyydellä motivoituneesti ja tarkasti.

• Seuraaminen taluttimetta: Kuten seuraaminen taluttimessa, mutta ilman talutinta.

• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran maahan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m) pysähtymättä. Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran kuuluisi mennä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeensuuntaisesti maahan.

• Luoksetulo: Ohjaaja jättää koiran istumaan poistuessaan sen luota hänelle osoitettuun paikkaan (n. 15 m) ja kutsuu koiran luokseen perusasentoon tai eteen istumisen kautta vasemmalle sivulleen.

• Seisominen seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran seisomaan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m). Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran olisi tarkoitus pysähtyä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeen suuntaisesti seisomaan.

• Estehyppy: Ohjaaja käskee koiran hyppäämään esteen yli itsestään poispäin ja käskee koiran seisomaan esteen toisella puolella. Ohjaaja kiertää esteen (kummalta puolelta estettä tahansa) ja asettuu koiran viereen ja käskee sen luvan saatuaan perusasentoon. Esteen korkeuden tulee olla noin koiran säkäkorkeus.

• Kokonaisvaikutus: Myös koirakon tekemä kokonaisvaikutus arvioidaan. Tuomari kiinnittää huomiota koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, sekä siihen, työskenteleekö koira iloisesti ja halukkaasti.

Liikkeet pisteytetään pisteillä 0; 5; 5,5; 6; 6,5; 7; 7,5; 8; 8,5; 9; 9,5 ja 10. Jokaisella liikkeellä on oma kerroin; mitä vaativampi liike, sen suurempi kerroin. Mikäli liikkeellä on suuri kerroin, sen kokonaisvaikutus yhteispisteissä on suurempi, kuin pienikertoimisella liikkeellä.Tokoa voi harrastaa minkärotuinen koira vaan, myös sekarotuinen.

Avoimessa-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokassa liikkeet vaikeutuvat asteittain osan liikkeistä korvautuessa toisilla. Koira saa siirtyä ylempään luokkaan saatuaan yhden 1. tuloksen, eli yli 80 % maksimipisteistä. Koiran on siirryttävä seuraavaan luokkaan viimeistään saavutettuaan kolme 1. tulosta alemmassa luokassa. Kolme 1. tulosta saavutettuaan koira saa koulutustunnuksen, ALO-luokan koulutustunnus on TK1, AVO-luokan TK2 ja VOI-luokan koulutustunnus TK3. Korkeimman, eli erikoisvoittajaluokan koulutustunnus on TK4, mutta tässä vaiheessa suurin osa koirista saavuttaa samoilla tuloksilla tottelevaisuusvalion arvon."

Lähteenä käytetty Wikipediaa.

Mikäli ens viikon kisatreenit menee hyvin, ilmoittaudutaan Vilin kanssa maaliskuun alokasluokan kokeeseen.

Jep jep.

Tiivistelmä tokotreeneistä | Virikeluolasto

1. Häiriöseuraaminen

 Omaa tahtia seuraamista. Häiriönä leluja, kapuloita ja ruutu. Ei juurikaan reagoinut niihin, joten vähän lisää haastetta, äänettömän liikkurin lisäksi meitä vielä häiritsi äänellinen tyyppi joka huuteli kaikenlaisia käskyjä mm. täällä, istu, maahan, ... Ei onneksi reagointia häneenkään. Hyvä Vili!

2. Kaukot

Istu-seiso on kaikista vaikein. Sitä jumppailemaan nyt enempi kuin muita. Muut menee metrin-parin päästä jo ihan hyvin, varsinkin jos on takapalkka.

3. Paikkamakuu

Muutoin normaali paikkamakuu, mutta kävin alussa piilossa muutaman sekunnin. Kaikinpuolin paikkamakuu meni oikein mallikkaasti, ehkä parhaiten ikinä.

Seuraavalla kerralla (maanantai 18.2.) on kisatreeni ja samalla viikolla on myös ihkaoikea seuran järjestämä kisatreeni (sunnuntai 24.2.), joka jännittää nyt jo vähän.

Huomenna keskiviikkona ollaan menossa Virikeluolastoon Oscar-heelerin kera 25 minuutiksi.

Virikeluolasto on viihtyisässä, ikkunallisessa, toimistotilalämpöisessä salissa Pitäjänmäen koulutustilamme yhteydessä sijaitseva kymmeniä metrejä pitkä tunneliverkosto. Luolastossa eläin etenee käyttämällä pääasiassa hajuaistiaan ja ongelmanratkaisukykyään aina viimeiseen tunneliin saakka, jonka perällä odottaa palkinto.

Luolastosta löytyy viikoittain uusia yllätyksiä, mm. synteettisellä ketun tai peuran hajulla terästettyjä turkiksen palasia sekä paljon muuta hauskaa, jännittävää ja yllättävää. Luolasto koostuu erillisistä moduleista, joten se on muunneltavissa eläimen lähtötason mukaan helposta hyvinkin haastavaksi. Tässä luolatyöskentelyssä ei käytetä eläviä kettuja tai supikoiria – voit siis tarjota lemmikillesi rotutyypillistä tekemistä ilman elävää riistaa. Virikeluolastosta nauttivat erityisesti luolakoirarodut ja terrierit, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan karvoihin katsomatta! 

Laji- ja rotutyypillisen käyttäytymistarpeen tyydyttäminen parantaa eläimen hyvinvointia. Usein se myös rauhoittaa ja erityisesti nenätyöskentely väsyttää mukavalla tavalla. 

Luolastoon tutustutaan yksityistunnilla (25 min / 50 min). Eläimen annetaan edetä luolastossa pääasiassa itsenäisesti ja työskennellä omatoimisesti. Virikeluolastossa lemmikkisi siis virikkeistää itse itseään – omistajan osana on seurata, kuinka hauskaa eläimellä on'

Kuume nousee.

Pentukuume. Jos se on enää edes mahdollista. Meille piti tulla viikonlopuksi "ärsyttävä pissakone" mutta meille tulikin suloinen pieni 15 viikkoinen heelerityttö omistajansa kanssa. Ajatus siitä, että pentukuume vähän hellittäisi, että tämä tapaus toisi mieleen millaista se pennun kanssa touhuaminen ja jatkuva ulkona ravaaminen ja pissojen ja kakkojen putsaaminen oli, ei käynyt mielessäkään. Mutta toisaalta, Vili oppi hyvin nopeasti sisäsiistiksi.

 

Koko viikonloppu sujui paremmin kuin odotin. Vieraat saapuivat jo perjantaina, se ilta meni leikkiessä ja tutustuessa. Vili otti pennun hyvin vastaan, oli todella rauhallinen, myös leikeissä otti vähän iisimmin. Tunne siitä, että myös Vili on valmis uuteen pentuun talossa vahvistui entisestään. Se oli niin hienosti koko viikonlopun. Se antoi pennun syödä luita, leikkiä leluilla, istua sylissämme ja leikkiä kanssamme :)

Lauantaina meillä oli sovittuna heeleritreffit "naapuriin". Paikalla oli 5 heeleriä, 4 urosta ja Tina. Välillä huomasi, että tila kävi liian pieneksi uroksille, mutta saatiin onneksi ehkäistyä konfliktit, mikä riitti mulle :) Vili oli kylässäkin rauhallinen tutkailija. Välillä innostui juoksemaan ja leikkimään, mutta paikalla oli myös yksi Viliä vanhempi uros, joten vähän joutui jarruttelemaan ja antamaan tälle tilaa.

Sunnuntaina oli hyvin levollinen olo sekä itsellä, että koirilla. Kaksi edellistä yötä oltiin vedetty unta palloon ihan kunnolla. Kun aamutoimet oli suoritettu lähdettiin Tinan emännän kanssa kohti Keravaa, heelereiden kasvattajapäiville. Siellä keskusteltiin mm. roturisteytyksestä. Paikalla oli toisenkin rodun edustaja kertomassa omasta jo vireillä olevasta risteytyksestä. Kromfohrländeri narttu Hikka, on juuri 3 viikkoa sitten synnyttänyt pennut, joiden isänä on musta keskikokoinen villakoira Core :) Mielenkiintoinen luento ja keskustelu saatiin aikaiseksi.

Viikonloppu oli erilainen kuin normaalisti, mutta hyvinhyvin mieluinen, harmi kun Tina omistajineen asuu niin kaukana, ettei tule nähtyä kuin muutaman kerran vuodessa. Kiitos kaikille asianosaisille ihanasta viikonlopusta <3

Kuva: Anniina Kuronen

Kuva: Anniina Kuronen

Kuva: Anniina Kuronen

 

Kuva: Anniina Kuronen

Pentupöllyssä

Tämän viikon ajatukset on aikalailla täysin ollut tulevassa kesässä ja mahdollisessa heelerinpennussa. Nyt on pää ihan pyörällä, eikä mun kannata tätä olotilaa tänne sen enempää vielä avata, ennen kuin asiat varmistuu :) Loppukuusta mahdollisesti voin jo vähän jatkaa, mutta huhtikuussa sitten viimeistään selviää mitä tulee tapahtumaan vai tapahtuuko mitään. Toivon niin kovasti, että kaikki menee hyvin, ja tämänhetkiset suunnitelmat toteutuu.

4.2. tokotreenit

Paikkamakuu
Meidän perinteinen, kiireinen maanantai sisälsi myös tokotreenit. Normaaliin tapaan kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Paikkamakuussa oli todella kova häiriö, viereinen koira juoksi Vilin luokse kun olin menossa palkkaamaan sitä, samaan aikaan myös tämän koiran omistaja oli kävelemässä omansa luokse. Vili ei kiinnittänyt huomiota koiraan vaikka se siinä nuuskutteli Viliä, mutta sitten se nousi ylös, kun myös toisen koiran omistaja juoksi paikalle ja itsekin kerkesin työntämään herkkua naamariin hienosta häiriösuorituksesta :) Kun se nousi, annoin uuden maahan käskyn ja lähdin taas pois, tällä kertaa vähän lähemmäksi jos sama toistuisi. Kävin palkkaamassa vielä kerran, ennen palaamista koiran vierelle.

Paikkaistuminen

Seuraavana vuorossa oli paikallaan istuminen. Sitä ollaan kerran aikaisemmin tehty, edellisellä kurssilla. Vili oli aika kierroksilla, mikä on kuulemma parempi, koira malttaa paremmin pysyä istumassa eikä tipahda alas makaamaan. Käsky 'odota' ei kuitenkaan tepsinyt ja se lähti seuraamaan. Takaisin ja uusi yritys. 30 sekunnin istumisessa kävin pari kertaa palkkaamassa. Etäisyys koiraan oli noin muutaman metrin.

Luoksetulo
Luoksetuloa, joka on Vilillä vauhdikas, se meni 'niinkuin pitikin', paitsi alkuun kun sanon "valmis" Vili tarjoaa erilaisia liikkeitä. Yleensä maahanmenoa. Tämän varmaan muutan vaan pään nyökyttämiseksi jos Vili on hereillä. Valmis-sanalla viimeistään yleensä Vili ottaa kontaktin ja päästään aloittamaan liike. Eli joissain tilanteissa tulen sitä varmasti käyttämään. Kouluttaja käyttää sanaa silloin, kun liike on sellainen missä koira lähtee myös liikkeelle. Mikäli liike on sellainen, että koira jää vaan paikalleen, hän vain nyökyttää päätä. Luoksetulon lopussa Vili pomppaa aina ilopompun vähän mun taakse ennen perusasentoa, mutta henkilökohtaisesti pidän sitä söpönä eikä mua harmita jos joku siitä pisteitä vähentää. :) Selkeästi se on siitä hauskaa ja miellyttää myös mun silmää, ja varmasti monen muunkin, ei niin tosikon, niin antaa mennä vaan! :D

Merkki
Tämän jälkeen merkin harjoittelua, jota myöskin ollaan tehty viime kurssilla. Rehellisesti ei olla tehty sitä muistaakseni kertaakaan vapaa-ajalla, max kerran. Tötsiä mulla on kyllä aina kotona fudistreenien takia, en vaan oo hokannut sitä aikasemmin. Luulen, että Vili tulee tykkäämään merkistä lisää, kun päästään etenemään siinä, se on kuitenkin enemmän vauhti-ihmisiä ;) Merkkiä treenattiin siten, että ohjattiin koira kädellä merkin taakse, naks ja palkka. Liikuttiin vähän tötsän toisella puolella ja tarkoitus että koira seisoo merkin takana reagoimatta ohjaajan liikkeeseen. Ja naks ja palkka. Tein tätä Vilin kanssa kahdella erilaisella tötsällä, molemmilta puolilta ja molemmilla käsillä (eri aikaan tietenkin) ohjaten.

Hyppy
Treenattiin "vapaa-ajalla" hyppyä, kun Jenni oli muita neuvomassa. Kolme hyppyä riitti meille tällä kertaa, Vili hyppää jo hienosti, vieläkään en mennyt seisomaan sen viereen, vaan palkkasin seisomisesta. Kiersin kyllä välillä eri paikkaan palkkaamaan, toivoen, että Vili pysyy paikallaan.

Seisomaan jääminen ja seuraaminen
Molemmat meni jo huomattavasti paremmin kuin viime viikolla, vaikka ne silloinkin meni ihan hyvin! Vilin paikka seuraamisessa oli parempi, se ei edistänyt juurikaan ja se oli paljon lähempänä mua. Tehtiin molempia liikkeitä peiliä apuna käyttäen, seisomaan jäämistä myös Jennin kanssa. Seisomaan jäämistä ei tehty kertaakaan kokonaisena liikkeenä, vaan palkkasin seisomaan jäämisestä.

Tänään on jännä päivä, koskien ensi kesän pentusuunnitelmia. Tästä myöhemmin lisää..... :)

Kilogrammoja

9vk | 2,55kg

16vk | 5kg

17vk 5,2kg

19vk 5,9kg

7kk | 7,6kg

9kk | 9kg

1v 3kk | 9,7kg

1v 8kk | 11,6kg

Ööh

Taas on yksi lyhyt viikonloppu lusittu.

Perjantaina Vili olikin jo odottamassa ovella, että milloinka tuun.

Viikonloppuna me rentouduttiin, ja unohdettiin hetkeks kaikki ylimääräinen hälinä ympärillä. Tai no, olihan noita suunnitelmia ja menoja taas yllinkyllin, mutta vähemmän kuin "normaalina" viikonloppuna.

Vili ainakin onnistui rentoutumisessa kympin arvoisesti. Tosin se on hyvä siinä myös arkena.

Syötiin. Vili sai muunmuassa iiiison hepan luun. Yli 300g. Normaalisti se syö päivässä vähän alle sen verran. Tässä ateriassa painoi eniten juurikin se luu, jota se jyystää vielä tänäkin päivänä.

Sunnuntaina meillä oli jo vähän tylsää. Oltiin käyty heittämässä J pelireissulle edellisenä yönä ja valvottu siinä sitten pari tuntia ja jatkettu taas unia. Olo oli vähän sekava.

Nyt olo on aika levollinen, mutta kuitenkin vähän väsynyt. Käyttäisin tähän olotilaan 'maanantai'-sanaa adjektiivin muodossa.

Illalla on toko, jonka jälkeen futsal. Kyllä, molemmat. Plääh. Tiedän että niiden jälkeen on taas virtaa vaikka muille jakaa, miks ihmeessä se menee näin päin AINA?

Videot päivitetty!

No nyt on kyllä...

....niin kamala luonnos eilisen agilityn radasta, että en oo kyllä rumempaa tainnut nähdä tai ainakaan koskaan tehdä :D Hämmentävä.

 Niinkuin ehkä huomata saattaa, oli oikeiden valintojen yrittämispäivä. Puomi vaiko putki? Vilin kanssa meillä onnistui aika hyvin tämä pää missä on punainen putki. Ensin tosta hyppy-hyppy-putki, jonka jälkeen jatkuu suoraan hyppy-hyppy-puomi. Toisella puolella tehtiinkin sitten vähän mitä sattuu. Ei ollut rataantutustumista ollenkaan, vaan Sanna kertoi aina mitä halusi meidän tekevän.

Tehtiin "kasia" ( 8 ) oranssilta putkelta hypyn kautta virheelle. Mulla oli siinä vähän hahmottamisongelmaa, mutta pienen ajattelutuokion ja neuvon jälkeen sain tehtyä siitä ihan kelvollisen.

Oranssin ja sinisen putken puolelta en saanut Viliä kipuamaan puomille, piti ohjata niin kaukaa, että olisi itsekin päässyt jatkamaan matkaa puomin toiseen päähän. Jos olisin ohjannut lähelle puomia, olisi mun matka tyssännyt siihen.

Oman ajan treeneissä tullaan pitämään tästä edespäin aina puomin ylösmenon holleilla myös U-putkea, eli niinkuin tässä kuvassa on tuo oranssi.

Se on kyllä jännä, kun taas puomi meni ihan hyvin. Tää on kaikista tutuin puomi meille, ne taitaa kaikki olla vähän erilaisia, osa rämisevämpiä ja osa keikkuvampia. Tää 5-kentän puomi on varmaan kaikista tukevin ja sen takia siinä ei niin kovasti himmailla. Vili otti hyvin kontaktit ja muutenkin oli eilen aika potentiaalinen aksakoira <3

Tää viikko on koettu aikamoisia säitä, välillä on myrskynnyt niin paljon, että hyvä että pystyssä pysyy. Ihan mietin pari päivää sitten että uskallanko päästää Vilin irti :D Mutta sit mietin että aikamoinen pyörremyrsky pitäis olla että se ton yli kymppikilosen sais mihkää suuntaan tuolta maanrajasta.

 Kepin etsimishommia.

 Meitä, tai ainakaan Viliä ei myrskyt haittaa, se otti ilon irti joka hetkestä minkä sai kirmailla vapaana :D

 Sitä nolottaa, en löytänyt isompaa heijastinliiviä, tuo on jäänyt vähän pieneksi :D

 Vilin tyyli mussuttaa hepan luuta.

Tänään Voice of Finlandia katsomaan J:n siskolle, missä on yksi Vilin tyttöystävistä, Zara-cockeri. <3 Viikonloppuna ei mitään kummoisia koirajuttuja tiedossa. Tehdään sitä mitä huvittaa :)

Ps. Nyt on pitänyt ruveta ihan punnitsemaan, että paljon pistetään Vilille ruokaa, muuten siitä tulisi ihan plösö! Yleensä aamulla lihaisia luita, mitä voi kaluta päivän mittaan, illalla sitten jotain mössömpää, esimerkiksi naudanmahaa ja liha-kasvispötköä. Tällä hetkellä Vili syö noin 300g/vrk.