 Posted by Johanna Jokinen on April 4, 2012 at 8:50 AM |   edit  comments (2) |
Nyt on ensimmäinen yhteinen mätsärikoitos takana. HSKH:n mätsäreissä käytiin ja pienissä pennuissa sielä oli 30 koirakkoa. Kyllä jännitti. Kuva mätsäreistä ei juurikaan muuttunut, varmaan ihan kiva silloin tällöin käydä. Luulen, että kesällä siitä osaa nauttia enemmän, jos tapahtumat on ulkona hyvässä säässä. Vili oli oikein reippaana koko ajan, vaikka suurin osa ajasta olikin odottelua...
Päästiin punaisten kehään, missä oli 15 suloista pentua, ja siitä vielä 6-8 joukkoon, josta kuitenkin meidät käteltiin ulos. Hienosti kävi kuitenkin, odotuksia ei ollut ja tuo kävi loistavasta treenistä
Vili ei aristellut naistuomaria yhtään, kävikin mielessä että onkohan nuo tavanneet joskus aikaisemmin... 
Saimme palautetta, että treenaamisen huomaa, koira ei aristele tilannetta eikä tuomaria ollenkaan. Tiiä sitten mitä treenaamista se tarkoitti, ehkä agia tai tokoa, koska näyttelytilanteita ei oltu treenattu kuin 2-3 kertaa tätä ennen Tai sitten Vili vaan oikeasti on niin superfiksu, ettei sen tartte treenata sen enempää 
Jälkeenpäin kuvia kattellessa oon kyllä huomannut kuinka löysältä itte näytän, ryhti on niin kasassa kuin vaan voi olla, ja ihan kuin mulla olisi kädet koko ajan taskussa, ehkä ne sitten olikin, mutta totuus on se, että siellä oli Vilin nakit ja lihapullat, emmää huvikseni sillei oo. Silläkin saisi kokonaiskuvaa niin paljon parempaan suuntaan että itse vähän skarppaisin. Tästä on hyvä jatkaa kuitenkin eteenpäin, tiedämpähän mitä korjaan ainakin ittelläni.
Sellaista palautetta myös saatiin, että pitäisi näyttelypanta ja -hihna hankkia. Vaikkei me näyttelyihin koskaan "päästäkkään", niin saatetaampa sellaiset siltikin hankkia.
Päästiin punaisten kehään, missä oli 15 suloista pentua, ja siitä vielä 6-8 joukkoon, josta kuitenkin meidät käteltiin ulos. Hienosti kävi kuitenkin, odotuksia ei ollut ja tuo kävi loistavasta treenistä
Vili ei aristellut naistuomaria yhtään, kävikin mielessä että onkohan nuo tavanneet joskus aikaisemmin... Saimme palautetta, että treenaamisen huomaa, koira ei aristele tilannetta eikä tuomaria ollenkaan. Tiiä sitten mitä treenaamista se tarkoitti, ehkä agia tai tokoa, koska näyttelytilanteita ei oltu treenattu kuin 2-3 kertaa tätä ennen Tai sitten Vili vaan oikeasti on niin superfiksu, ettei sen tartte treenata sen enempää Jälkeenpäin kuvia kattellessa oon kyllä huomannut kuinka löysältä itte näytän, ryhti on niin kasassa kuin vaan voi olla, ja ihan kuin mulla olisi kädet koko ajan taskussa, ehkä ne sitten olikin, mutta totuus on se, että siellä oli Vilin nakit ja lihapullat, emmää huvikseni sillei oo. Silläkin saisi kokonaiskuvaa niin paljon parempaan suuntaan että itse vähän skarppaisin. Tästä on hyvä jatkaa kuitenkin eteenpäin, tiedämpähän mitä korjaan ainakin ittelläni.
Sellaista palautetta myös saatiin, että pitäisi näyttelypanta ja -hihna hankkia. Vaikkei me näyttelyihin koskaan "päästäkkään", niin saatetaampa sellaiset siltikin hankkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti