 Posted by Johanna Jokinen on April 25, 2012 at 2:00 AM |   edit  comments (2) |
Sunnuntaina 14-17 Roihupellon raunioradalla viiletti melkein kymmenen hilleriä! Kaikki kylläkin yksitellen mutta kuiteski! Eka päivä tänä vuonna kun aurinko paistoi niin kovasti, että joutui ihan takin heittämään pois kun tuli kuuma. Ei valittamista 
Hirveän persoonallisia tapauksia taas jokaikinen heeleri. Se on hauska nähdä kun joissain roduissa en huomaa koirissa yhtään mitään eroa, mutta mun mielestä yksikään heeleri ei oo ollut vielä tismalleen samannäköinen kuin toinen 
Tai sitten mun heelerisilmä on jo sen verran harjaantunut..
Rauniorata oli jotenkin todella kotoisa paikka, ehkä joku päivä mulla on niin iso takapiha, että saan siitä samanlaisen
En tiedä mikä siinä siellä juoksentelussa niin paljon kiehtoo. En tykkää yhtään tasaisessa maastossa juoksusta, mutta tommosessa voisin vetää vaikka maratoonin jos kunto kestäis! Vili nyt juoksee missä vaan, mutta selkeästi tuolla oli siitäkin ihan superkivaa. Se oli ihan parasta kun näki miten kaikki koirat nautti etsimisestä ja vielä enemmän siitä kun maalimies löytyi ja sai herkkuja ja kehuja!
Kuinka hyvä olo koiran onnistumisesta voikaan tulla omistajalle! Oli niin sanotusti hymy pyllyssä koko päivän!
Aluksi jokaisella koiralla oli maalimies helpossa paikassa, yleensä vielä ihan näkyvillä. Tehtiin yksi koira kerrallaan, muut koirat odottelivat autoissa. Maalimiehinä toimi muiden koirien omistajat.
Ollaan välillä tehty koirametsässä ja muissakin paikoissa niin että joku menee piiloon ja lähetetty Vili etsimään "etsi" tai "missä" käskyllä. Selkeesti siitä oli tuolla apua, Vili tajusi avata nenän suhteellisen nopeasti ja äkkäs mitä ollaan tekemässä, ja mistä se saa herkut
Luulin, että se saattaisi säikähtää/epäröidä kun löytää kippurassa olevan tuntemattoman ihmisen jonkun pömpelin takaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Rohkeasti meni kyselemään, että oisko sulla täällä mulle herkkuja.
Hauskin koira oli kyllä varmasti Tiina Sundholmin joka kirjaimellisesti otti tehtäväkseen pelastaa kaikki meidät tyhmät ihmiset jotka eksyi mitä ihmeellisimpiin paikkoihin! Maya juoksi kuin hullu ja etsi meitä ja oli niiiiin onnellinen aina kuin joku löytyi, itse sain roppakaupalla pusuja kun oli Mayan vuoro pelastaa mut Missä me oltaiskaan nyt ilman noita hillereitä!
Suuuuri kiitos kaikille kivoille heelerityypeille ketä oli mukana ja varsinkin Marja Huhtakankaalle ja Pullalle, jotka näytti esimerkkiä ja tsemppas meitä hienoihin suorituksiin
Lopuksi mainittava, että nyt on "pakolliset" osuudet ennen HSKH agitunteja käyty. Maanantaina oli agiluento, jossa käytiin läpi mitä kurssilla tullaan tekemään ja miten. Kotiläksyksi saatiin kaikki motivoimistapojen monipuolistamista ja temppujen tekoa!
Ainiin, oon jossain vaiheessa varmaan täälläkin kirjoitellut että "Vili OSAA jo ...." esim jonkun esteen, mutta tuolla kävi ilmi, että VILI EI OSAA VIELÄ MITÄÄN Osaamisesta voidaan puhua vasta sitten, kun Vili suorittaa jonkun esteen kaikenmaailman häiriöissä ja missä vaan paikassa. Luennolla luetelluista treeni/kisapaikoista pahin varmasti olisi heppamaneesi, koska se on niin täynnä Vilin herkkua. HEVOSENPASKAA suoraansanottuna. Vaikka kakat oiskin sieltä kerätty, niin hajut varmasti veis mukanaan.
Alle viikko, että on eka HSKH agitunti!!! Jeejee!
Hirveän persoonallisia tapauksia taas jokaikinen heeleri. Se on hauska nähdä kun joissain roduissa en huomaa koirissa yhtään mitään eroa, mutta mun mielestä yksikään heeleri ei oo ollut vielä tismalleen samannäköinen kuin toinen Tai sitten mun heelerisilmä on jo sen verran harjaantunut..Rauniorata oli jotenkin todella kotoisa paikka, ehkä joku päivä mulla on niin iso takapiha, että saan siitä samanlaisen
En tiedä mikä siinä siellä juoksentelussa niin paljon kiehtoo. En tykkää yhtään tasaisessa maastossa juoksusta, mutta tommosessa voisin vetää vaikka maratoonin jos kunto kestäis! Vili nyt juoksee missä vaan, mutta selkeästi tuolla oli siitäkin ihan superkivaa. Se oli ihan parasta kun näki miten kaikki koirat nautti etsimisestä ja vielä enemmän siitä kun maalimies löytyi ja sai herkkuja ja kehuja! Kuinka hyvä olo koiran onnistumisesta voikaan tulla omistajalle!
Oli niin sanotusti hymy pyllyssä koko päivän!Aluksi jokaisella koiralla oli maalimies helpossa paikassa, yleensä vielä ihan näkyvillä. Tehtiin yksi koira kerrallaan, muut koirat odottelivat autoissa. Maalimiehinä toimi muiden koirien omistajat.
Ollaan välillä tehty koirametsässä ja muissakin paikoissa niin että joku menee piiloon ja lähetetty Vili etsimään "etsi" tai "missä" käskyllä. Selkeesti siitä oli tuolla apua, Vili tajusi avata nenän suhteellisen nopeasti ja äkkäs mitä ollaan tekemässä, ja mistä se saa herkut
Luulin, että se saattaisi säikähtää/epäröidä kun löytää kippurassa olevan tuntemattoman ihmisen jonkun pömpelin takaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Rohkeasti meni kyselemään, että oisko sulla täällä mulle herkkuja.
Hauskin koira oli kyllä varmasti Tiina Sundholmin joka kirjaimellisesti otti tehtäväkseen pelastaa kaikki meidät tyhmät ihmiset jotka eksyi mitä ihmeellisimpiin paikkoihin! Maya juoksi kuin hullu ja etsi meitä ja oli niiiiin onnellinen aina kuin joku löytyi, itse sain roppakaupalla pusuja kun oli Mayan vuoro pelastaa mut
Missä me oltaiskaan nyt ilman noita hillereitä!Suuuuri kiitos kaikille kivoille heelerityypeille ketä oli mukana ja varsinkin Marja Huhtakankaalle ja Pullalle, jotka näytti esimerkkiä ja tsemppas meitä hienoihin suorituksiin
Lopuksi mainittava, että nyt on "pakolliset" osuudet ennen HSKH agitunteja käyty. Maanantaina oli agiluento, jossa käytiin läpi mitä kurssilla tullaan tekemään ja miten. Kotiläksyksi saatiin kaikki motivoimistapojen monipuolistamista ja temppujen tekoa!
Ainiin, oon jossain vaiheessa varmaan täälläkin kirjoitellut että "Vili OSAA jo ...." esim jonkun esteen, mutta tuolla kävi ilmi, että VILI EI OSAA VIELÄ MITÄÄN
Osaamisesta voidaan puhua vasta sitten, kun Vili suorittaa jonkun esteen kaikenmaailman häiriöissä ja missä vaan paikassa. Luennolla luetelluista treeni/kisapaikoista pahin varmasti olisi heppamaneesi, koska se on niin täynnä Vilin herkkua. HEVOSENPASKAA suoraansanottuna. Vaikka kakat oiskin sieltä kerätty, niin hajut varmasti veis mukanaan. Alle viikko, että on eka HSKH agitunti!!! Jeejee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti