Lauantaina meillä oli poikkeukselliset agilitytreenit Helsingin Purinalla, siellä oli HAU:n (Helsingin agility urheilijat) järkkäämät minien ja medien agilitykisat. Nähtiin hallilla 12 aikaan ja aloitettiin kimppalenkillä. Paikalla oli noin 10 koirakkoa. Lenkin aikana tehtiin erilaisia harjoitteita, oltiin kontaktissa koiran kanssa, ohiteltiin, juostiin, käveltiin, ... Vilin kanssa juokseminen, siten, että se on hihnassa, on vähän haastavaa, koska kun mennään teityn vauhtipisteen yli, se rupeaa kiihdyttämään niin kovasti, että se menee vedoksi ja sillä on suunta vain eteenpäin (juoksuvaljaiden kanssa tietty ihanteellinen tilanne, mutta niitä ei olla nyt niin kovin hyödynnetty, vaikka pitäisi kyllä)..
Lenkin jälkeen meidät jaettiin muutamaan ryhmään. Yksi ryhmä kerrallaan mentiin käymään hallissa, jonka alusta oli aivan outo, huomasin itsekin että jäin kummastelemaan sitä aluksi ihan ääneenkin :D Hiekkaa missä on kankaanpaloja? Kuulemma maneeseissa käytetään sellaista, tuo ei ollut ihan niin pehmeä, mutta kisatilanteessa kuulemma varsinkin isommat koirat (mitkä myös pääsivät todella kovaan, lähes hallitsemattomaan vauhtiin :D tai siltä se ainakin mun silmään näyttää) oli heittänyt kupperiskeikkaa mutkissa kun maa lähti jalkojen alta. Itse en tällaista nähnyt, koska maxit ei kisanneet samana päivänä.
Mentiin nurkkaukseen, missä oli mahdollisuus treenata vähän ennen kisasuoritusta. Tehtiin kiertoja hyppyesteelle muutamia kertoja, se riitti treeniksi tällä kertaa häiriö huomioon ottaen. Ulkona, parkkiksella oli toinen "rasti" missä oli tehtäviä. Vili oli hyvässä vireessä ja odotellessa treenailtiin vähän tokojuttuja. Ensimmäisenä oli meille siinä vireessä ihan iisi juttu. Luoksetulo. Jätin Vilin vaihteen vuoksi seisomaan ja odottamaan, itse hölkyttelin kauemmaksi, ja kutsuin sen luokse kun olin päässyt riittävän kauas. Lähdin juoksemaan karkuun. Palautteena kuultiin, että Vili ei kiinnittänyt poistumiseni aikana mihinkään ympärillä olevaan mitään huomiota. Huomiotta jäivät sekä ihmiset, että muut koirat, mikä oli kyllä kiva kuulla, itsehän en suoritusta nähnyt vasta kuin kääntyessäni. Tämän jälkeen kierrettiin toista kouluttajaamme, eli siis ihmistä. En muista ollaanko sitä koskaan tehty, ainakaan ei aikoihin, jos ollaan. Alku olikin vähän kankeaa, mutta muutamien toistojen jälkeen pääsin jo vähän pakittamaan ja lähettämään kiertoon kauempaa.
Koirat autoon ja takaisin halliin katsomaan kun kisat starttaa. Saatiin parin kanssa omat tyypit kenen suoritusta seurattiin alusta loppuun. Meidän tyyppi tutustui rataan rauhallisesti, hieman yhtä kohtaa epäröiden. Meidän tyyppi teki sen kohdan tosi monta kertaa eri variaatioilla. Loppujen lopuksi ei edes päätynyt siihen minkä teki viimetteeksi. Kertaakaan meidän tyyppi ei mennyt rataa sillä vauhdilla, millä menisi kisatessa. Hän ei myöskään tehnyt mielikuvaharjoituksia, ainakaan näkyvästi. Hän lopetti rataan tutustumisen hyvin todennäköisesti ensimmäisenä, käytti siihen todella vähän aikaa (ainakin omasta mielestäni). Rata meni kuitenkin häneltä tosi hyvin, ja epäröity kohta myös. Mitä nyt koira vähän aloituksesta varasti, mutta se ei haitannut suoritusta. Tyyppi ei sijoittunut palkintopalleille, vaikka niin tietty toivottiin, koska olihan se kuitenkin meidän tyyppi! :D Oli TOSI mielenkiintoista seurata yhtä ihmistä, ja sen suoritusta alusta loppuun saakka.
Sitten lähdettiin lämppäämään meidän kouluttajan Sannan kanssa, kun hänen kisavuoronsa olisi kohta. Lämmittelyn aikana käytiin läpi kaikkien meidän tyyppien suoritukset, ja miten niitä olisi voinut parantaa. Kaikissa oli jotain parannettavaa. Lähinnä alotuksissa, ja loppuun ohjauksessa. Jutustelujen jälkeen nappasin Sannan puhelimen, koska sain tehtäväkseni kuvata hänen suorituksensa. Mentiin parvelle katsomaan, kuinka paljon Sanna noudattaa meille opettamiaan asioita, ja kyllähän niitä noudatettiin :D Se oli NIIN hienon näköistä, kun rataan tarpeeksi tutustuttuaan (kauhea sana, toivottavasti meni oikein...) Sanna rupesi tekemään sitä mielikuvaharjoituksena. Hän otti pienen vapaan tilan kentän reunalta, sulki ehkä silmät ja näytti että olisi ruvennut tanssimaan. Pysyttiin koko ajan kärryillä, mikä kohta radassa oli menossa, niin selkeät oli ohjaukset. Vau.
Sannalle tuli hylky, mutta suoritus oli kuitenkin periaatteessa virheetön. Oli vain ajoituksesta yksi ohjaus kiinni, mutta koirakolle sinäänsä ei tullut yhden yhtä virhettä. Mun oli vaikea suorituksen jälkeen analysoida sen tarkemmin, mitä tapahtui, koska keskityin kuvaamiseen, ja näin suorituksen vain puhelimen näytöltä. Sanna onneksi lupasi pistää mulle linkin videoon, koska käytiin sitä suoritusta niin paljon jälkeenpäin läpi, että haluan vielä nähdä sen.
Sitten päivä olikin pulkassa, ja me loputkin lähdimme kotiin. Tai ei me itseasiassa lähdetty, mentiin vielä Vilin kanssa ulos ja lenkin päätteeksi Purinan läheiseen koirapuistoon, missä oli Vilillä niin hyvät juoksu- ja painikaverit = 5,5kk bordercollie ja 7kk tipsu. Bortsun kanssa ne juoksi aivan älyttömän paljon. En tajua miten Vilillä oli pitkän päivän jälkeen vielä niin hirveesti energiaa.
Lauantai-illasta mentiin vielä moikkaamaan Katjan perhettä ja Vili pääsi samalla leikkimään Zara-cockerin kanssa pariksi tunniksi. Luulisi siis, että tosta meidän vintiöstä olisi virrat loppunut, ehkä ne loppuikin, mutta se ei vaan näytä sitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti