Vesihäntä

Itku pitkästä ilosta, niinhän se hyvin usein menee. Tänään oli vissiin liian hyvä ja kiva päivä. Aluksi oltiin belggari Sonyn kanssa Firan montuilla uimassa ja hengailemassa, myöhemmin seurueeseen liittyi myös espanjanvesikoirat Isla ja Una. Koirat ui ja juoksenteli ja koirien ulkoiluttajat paransi maailmaa. Nyt on jotenkin inhottava kirjoittaa tästä, vaikka ilta oli tosi kiva. Vilillä oli kivaa ja mulla oli kivaa. Enää ei oo. Kun koiralla ei oo kaikki hyvin, niin omistaja huolestuu ja kaikki menee päin peetä. Ainakin meillä. Ollaan vielä molemmat Jussin kanssa sellaisia, että naamasta kyllä näkee, jos harmittaa.

Vilillä on hyvin todennäköisesti vesihäntä. Joskus klo 21 aikoihin huomattiin että nyt on jotain hassusti. Vili kävelee oudosti, eikun mitä. Sen häntä ei nouse. Hännän pää vispaa hirveetä vauhtia, mutta on alhaalla. Tämä diagnosoitiin pari puhelun jälkeen hyvin nopeasti vesihännäksi, jonka pitäisi mennä 2-3 päivässä pois. Toivottavasti huomenna olisi jo parempi, on todella ikävä "torjua" nuo suloiset ja surkeat katseet ja koittaa olla normaalisti. Kello oli 23.30 kun annoin puolikkaan Rimadylin, nyt on mennyt vartti siitä ja levoton meininki ei ole vielä rauhoittunut yhtään.

Vili vinkuu ja on levoton, liikkuu paikasta toiseen ja yrittää etsiä hyvää asentoa. Ei löydy millään. Yritettiin, josko olisi "lämpötyyny" kelvannut (niskaan tarkoitettu riisisäkki), mutta ei sekään auta :(

Inhottavaa. Laitan myöhemmin kuvia uintireissulta, vielä ei huvita.

Jos on jotain kikkakolmosia, tai kohtalotovereita, niin nyt on aika kertoa niistä.

Lenkiltä kotiin 19.30
Oireilut alkoi 21.00
Rimadyl annettu 23.30

Kello on nyt 23.55 ja Vili on ollut arviolta varmaan vajaa 2minuuttia paikallaan ja hiljaa. Ehkä se lääke rupeaa pikkuhiljaa vaikuttamaan... Hiljaisuus rikottiin nyt, mutta paikka pysyy samana. Peukut pystyyn,  että saadaan meidän ihana antennihäntä pian takaisin!

Ps. Nyt lähti paikkakin vaihtoon... Olo kuulostaa tosi tukalalta. Voi pientä. <3