Hellurei. Eilen oli aika haipakkaa, töihin, töistä heittämään J peliin, Vilin kanssa kääntymään kotona, treeneihin, Vili kotiin, katsomaan J:n peliä, pelin odottelua jotta saa miehen kotiin ja kotona oltiin joskus varmaan lähempänä kymppiä. Niin se aika vaan hujahti ja taas oli yksi päivä täytetty tekemisellä ja eikun seuraavaa odottamaan... Käyn vielä hidastettuna äskeisestä litanjasta nuo Vilin treenit.
Eilen oli siis toinen tokon sisävuoro tältä syssyltä. Vili oli taas jotenkin ihan hysteerinen ja vauhtia olisi piisannut jakaa vaikka vähän suuremmallekkin kylälle. Mitenköhän saisin siltä joko riehumisvirrat pois tai muuten vain rauhoteltua ennen treenejä/meidän osuuksia.... Alkuun oli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys. Vili muisti Jennin ja hyvä ettei syliin hypännyt, oikein vei itsensä tällä kertaa rapsutettavaksi ja pyysi herkkuja. Toivottavasti luotto muihinkin vieraisiin mun seurassa olisi tullut tämän myötä, eikä tarttis enää pakitella. :)
Itse paikkamakuu sitten taas ei lähtenyt ihan liikkeelle. Hallissa oli kyllä eilen kova häiriökin, mutta tiedä sitten mistä johtuu, että Vili meni vasta kolmannella käskyllä maahan ja kun sanoin odota ja lähdin kävelemään kentän toiseen päätyyn Jenni tokaisi puolessa välissä matkaa että öhöm, Vili seuraa sua.. :D En yhtään osannut odottaa, että Vili olisi siinä vieressä seuruuttamassa itseään :D Ei muuta kuin koira takaisin lähtökuoppiin ja uusi yritys. Nyt pääsin loppuun asti ja Vilikin ihan kivasti siellä makoili sen kaksi minuuttia, mitä nyt välillä katseli ja haisteli ympärilleen.
Tämän jälkeen jääviä. Me tehtiin maahan menoa, koska varmemmin Vili jää seisomaan. Eka kerta meni alkuhäsläyksien jälkeen ihan ok, mutta tokalla kerralla Vili rupesi ennakoimaan ja odottamaan paikallaan että joko se käskee mennä maahan. Tein sitten vaan niin, että seuruutin Viliä, en sanonut mitään muuta kuin "vapaa" ja Vili irtosi etupalkalle pelkästä seuruusta. Sen jälkeen yksi maahan meno- ja loppu.
Tehtiin omalla ajalla kentän reunalla myös kaukoja ja pientä seuraamista ja kaikissa oli joko etu-tai takapalkka. Meni tosi kivasti, oon saanut tällä taktiikalla hyvin häivytettyä omat kädet pois, eikä Vili enää tuijota niitä ja odota palkan tulevan sieltä.
Sitten luoksetulon stoppia, oon vähän niinkuin nyt päättänyt, että teen käsimerkin. Jennin pallonheitto-käsi juttu tuntui niin järkevältä meillekin, että kokeillaan nyt ensin sitä. Eli heilautan kättä alakautta siten että ihan kuin olisin heittämässä Vilille palloa/herkkua. Se meni siihen ihan täysin, sain siis huijattua sen stoppaamaan tosi nopeesti ja se jäi ihan äimän käkenä kattomaan ja että MITÄ, mitä sä heitit kun mä en nää enkä kuule mitään, sitten vaan äkkiä palkka pysähdyksestä, ja se jo unohti, että olin huiputtanut. Meillä toimi hyvin myös putkeen meno jonka jälkeen mukamas heitin jotain Viliä kohti, stoppasi ja lähetin takaisin putkeen ja bileeeeeeeeet. Se oli tosi kivaa, oli hauska yhdistää toko ja agi.
Sen jälkeen meidän pitikin jo lähteä, merkki olisi vielä ollut jäljellä mutta saatiin se sitten kotiläksyksi, eli pitää palkkailla Viliä pelkästään merkin taakse menosta. Saa nähdä mitä saadaan aikaan :)
Ojangon hallin pihassa kerettiin nähdä Maaret ja Sony, käytiin kiertämässä halli kimpassa ja lähdettiin kipikipi Vilin kanssa kotiin. Piilotin loput nakit ja lihapullat alakertaan ja hilpasin autoon ja nokka kohti Sonera stadionia. Parkkikset oli ihan tupaten täynnä, aattelin jo että näinkö tässä nyt käy etten kerkee katsomaan tokaakaan puoliaikaa ollenkaan.. Löysin kuitenkin onneks yhden paikan.
Seuraava este oli järjestyksenvalvoja joka oli ihan käsittämätön urpo. Ymmärtäisin edes VÄHÄN sen asennetta, jos Suomessa olisi huikea fanikulttuuri ja katsomot olisivat täynnä, mutta kun SUOMESSA EI KOSKAAN VARMASTI MINUN ELÄMÄNI AIKANA TULE KÄYMÄÄN NÄIN niin en voi käsittää miksi järkkäri oli niin v*ttupää. Reippaus ja hyvä fiilis katosi kyllä kuin tuhka tuuleen kun kohtasin tän saman ikäisen kollin siinä portilla, millä ei ollut kyllä yhtään tilannetajua eikä varsinkaan huumorintajua. Kerroin että mulla ei ole lippua ja kysyin että onko tässä lipunmyyntiä vai pääsenkö tässä vaiheessa matsia jo ilman lippua. Järkkäri tokaisi että et pääse ilman lippua ja sitä paitsi peliä on pelattu jo koko eka puoliaika. Sanoin että tiedän kyllä varsin hyvin paljon sitä on pelattu en kai mä nyt pelin alkuun oleta pääseväni ilman lippua. Kysyin uudestaan että no onko tässä lipunmyyntiä lähellä että käyn sitten ostamassa sen lipun. "Tossa on mut se on varmasti jo kiinni". Jäin vaan suu auki toljottamaan että no mitäs nytten, että etkö oikeesti meinaa päästää mua sisälle. SIT SE TULI SIELTÄ, se lause mitä vieläkin ihmettelen.. "miks ees enää tuut katsomaan tätä peliä" MITÄÄÄ.. sitä on kuitenkin toinen puoliaika vielä käynnissä, samaan aikaan kuulutettiin että HJK meni 1-0 johtoon. Ai että mua ärsytti seistä siinä sen kanssa väittelemässä. Aattelin, että pääsen nopeemmin siitä eroon kun sanon vaan et olin omissa treeneissä ja "no anteeksi että en päässyt aikaisemmin", vaikka olisi tehnyt mieli jäädä pitämään tälle idiootille semmosta puhetta, kuinka perseestä sen asenne on ja et se on ihan väärässä paikassa duunissa ja et ei Suomen fanittamiseen voi puuttua tollein, jokainen katsoja katsomossa on elintärkeä. Ei välttämättä tunnu HJK:n budjetissa jos mä nyt olisin ollut fani ja ruvennut loppuelämäkseni boikotoimaan klubin matseja, siks se varmaan aatteliki et on varaa ollakkin niin mulkero kun on päässyt tollasen joukkueen ovelle stondaamaan.. Idiootti. Toivottavasti se jääty siihen tolppaan kiinni mihin nojaili.
Huoh.
Semmosta.
