3/4 ja PALJON lunta!

Posted by Johanna Jokinen on January 23, 2012 at 1:45 AM

delete   edit   comments (0)

Heelereiden terveys ja jalostuspäivä oli kyllä omasta mielestäni todella onnistunut tapahtuma (ja siellä oli tosi herkullisia piirakoita, osaisimpa itsekin tehdä..). Vilin kasvattaja ei päässytkään paikalle, mutta meidän perhe on nyt niin paljon fiksumpi ja oli hienoa huomata kuinka aktiivista porukkaa heeleri-ihmiset on!

Vihdoin tänne Etelä-Suomeenkin on tullut kunnon talvi. Tällä hetkellä mennään aika nollissa noiden asteiden kanssa ja ulkona on märkää, mutta lunta on onneksi vielä paljon, nyt ne ei ihan heti katoa vaikka plussaa oliskin. Vili nauttii lumesta, mutta mieluiten juoksisi valmiita reittejä pitkin, kuin lähtisi umpihankeen muiden (isojen) koirien perään. Kyllä se sinnekin välillä eksyy, mutta ei se kovin pitkälle pääse niiden perässä.

Perjantaina oli taas treenit, paljon uusia juttuja meille ja sen takia ehkä jäikin sellainen tunne, että ei ollut ihan paras päivä, tai ainakaan minulla. Aloitettiin jäävien harjoittelu, ja lopputunnista otettiin paikkamakuuta ryhmässä ja luoksepäästävyys. Jälkimmäiset meni hyvin. Saatiin hyviä vinkkejä jääviin, mitä pitää treenata. Voi kun meidän lähellä olisi joku paikka missä voitaisi käydä omalla ajalla treenaamassa. Ulkona Vilillä ei näillä keleillä oo ihan hirveesti motivaatiota, ja kotona on myös ihan eri olosuhteet. Pitää kuitenkin nyt tyytyä näihin vaihtoehtoihin.

Tulevalle viikolle meillä ei oo juuri mitään suunnitelmia (paitsi treenit), mikä tuntuu tosi omituiselta, kun viime viikko oli jotenkin niin aikataulutettu. Hyvä näin. Perjantaina onkin sitten viimeinen tunti. Lukujärjestyksen mukaan siellä tulee sekä uutta että vanhaa. Hyppy, irtoaminen esteelle, noudon alkeita, kohteen kiertäminen ja temppu. Kohteen kiertäminen on meille ennestään tuttu, se meen ihan hyvin, paremmin niin päin että Vili kiertää myötäpäivään. Irtoamista myös ollaan aiemmin treenattu. Muut onkin sitten ihan uusia juttuja. Temppuja Vili tietenkin vähän osaa, mutta saa nähdä mikä temppu on tuolla kyseessä

Eilen punnittiin Vili. Ei oo tullut yhtään lisää painoa viikon aikana, mikä on ihan kiva juttu, ehkä siitä ei tulekaan jättiheeleriä  

2/4

Posted by Johanna Jokinen on January 13, 2012 at 3:05 PM

delete   edit   comments (0)

Puolet kurssista käyty ja ollaan saatu näinkin pienessä ajassa paljon hyviä vinkkejä. Tänään me tehtiin perusasentoa, seuraamista kahdella eri tavalla ja lopuksi vielä ruutuun irtoamista. Paikallaoloja ohjelman mukaan olisi myös pitänyt olla, mutta niitä ei nyt keretty ottaa, mutta meille ainakin riitti nuo, ja lähdettiin taas molemmat hyvillä mielin kotiin

Perusasento menee jo ihan ok ja Vili hakeutuu siihen jo välillä itsestääkin kun treenaillaan. Seuraamiseen saatiin kaksi ohjetta. Sitä ollaan tehty vähän sinneppäin, imuttamalla, sekin on mennyt ihan hyvin, mutta ei kuitenkaan tunnu sopivalta tavalta meille, kehitystä ei juurikaan ole tapahtunut. Heti kun nostan käden ylemmäs Vili aloittaa pomppimisen mun vierellä yrittäen tavoitella mun kättä. Välillä tunnen kun pikkuruinen nenänpää kopsahtaa kämmeneen

Tätä tapaa siis lähdettiin poistamaan sillä, että kävellään niin kauan (ilman käskyjä;), että pomppiminen loppuu, sitten pysähdyn ja Vili menee automaattisesti perusasentoon. Sitten palkka ja kehut. Se on niin kivaa kun huomaa, että molemmat ollaan opittu uutta, motivaatio vaan kasvaa

Välillä pidettiin pieniä taukoja ja aina kun mentiin kentälle takaisin niin Vili oli innoissaan ja vauhtia täynnä, silti löytyy malttia ja heti saadaan katsekontakti aikaan ja eikun vain käskyä odottelemaan (vaikka ei ihan vielä täysin ymmäretäkkään toisiamme).

Toinen juttu tällä tunnilla oli irtoaminen ruutuun. Se oli meille tavallaan uusi juttu. Ollaan tehty namialustan kanssa samanlaisia juttuja, mutta ei kuitenkaan ruutuun ikinä. Tällä kertaa siis uutena oli ruutu, jonka sisällä oli namialusta. Luulen että Vili ei vielä tajunnut ruutua, mutta irtoaminen ainakin onnistuu. Tehtiin vain kaksi toistoa, ne meni niinkuin pitikin eli hyvin.

Viikko pitäis vielä jaksaa odottaa että pääsee taas halliin treenaamaan... Tuolla ulkona on niin ankeeta, kun vähän väliä sataa jotain vettä tai vesisekotetta, eikä Viliä slloin kiinnosta istua perusasentoon, kun takapuoli kastuu ja on kylymä.

Käytiin Sakun (ja Pian) kanssa koirametsässä taas keskiviikkona. Siellä oli kyllä nättiä. Ja vaikka oli pimeätä ja arki-ilta, niin siellä tuli silti 6 muuta koiraa vastaan. Neljä niistä oli flättejä, yks kultsu ja yks joku vesikoira ehkäpä, en tunnistanut rotua. Lunta oli sopivasti, pakkasta oli sopivasti, seura oli hyvää ja kaikilla oli kivaa. Oli niin satumaisen näköistä, kun lumi oli painanut puiden oksia alemmas ja niistä oli muodostunut polkujen ylle "lumitunneleita"

Nyt riittää. Huomenna Viliä (ja mua) tulee morjestamaan mun ystävä Jyväskylästä. Sillä on ehkä heelerikuume. Tai sillä on varmaan kaikkien koirien kuume, mutta tiedän, että se haluais heelerin. Toivottavasti Vili osaa olla edukseen ja viedä Tupun sydämen, ehkä sekin vielä jokupäivä ottaa tällaisen ihanan pikkumiehen (tai naisen) Eiköhän ne ihastu toisiinsa.

Vilin koosta vielä sen verran, että jätkä on yli 9kg ja parin viikon päästä 9kk. Se on jo aikamoine jytky! Mutta kyllä se vielä syliin onneksi mahtuu jotenkin päin sykkyrässä.

Niin ja sunnuntaina tosiaan on heelereiden terveys- ja jalostuspäivä Lohjalla. Ollaan menossa sinne kuuntelemaan. Nähdään myös Vilin kasvattaja pitkästä aikaa.

Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys. Väsyttääkin jo. Vililtä pusuja. <3

Kivat treenit, parempi mieli =)

Posted by Johanna Jokinen on January 7, 2012 at 12:10 AM

delete   edit   comments (1)

Jesjesjes! Olipas kivat treenit.

Vetäjä vaikutti todella reilulta ja pätevältä, vaikka kertoikin ettei ole vielä montaa vuotta kokemusta, ja saatiin heti hyviä vinkkejä, niitä oon kaivannutkin. Aluksi käytiin ihan perusasioita läpi ja esiteltiin itsemme. Käytiin myös läpi mitä tullaan tunnilla käymään. Sitten haettiin koirat kentälle, ja alettiin hommiin. Tunnilla näytti näin olevan myös "vähän" kokeneempiakin koirakoita, oli kiva katsella miten heillä homma toimi. Ehkä meilläkin vielä joku päivä

Harjoiteltiin lähinnä sivulle tuloa, ja 45 ja 90 asteen kääntymistä jolloin Vili siirtyy perusasentoon taas viereeni peffaansa heilauttaen. Se ei mennyt aivan niin, ei oltu koskaan aikaisemmin testattu sitä, mutta oon tyytyväinen alkuun, ois voinut mennä paaaaljon huonomminkin Ollaan tehty vaan imuttamalla perusasentoakin tähän mennessä, nyt saatiin imutus jo melkein kokonaan pois! Hyvä me Pepun heilautus oli lähinnä Vilin pomppiminen uudelleen perusasentoon mun viereen, mutta siirtyipä kuitenkin!

Tehtiin myös lopussa muutama toisto luoksetuloa, ja siitä yritettiin tehdä super vauhdikas, Vili jäi odota käskyllä odottamaan, ja kun huusin TÄÄLLÄ se lähti juoksemaan mun luokse ja minäpäs lähdinkin karkuun, sitä ei ollakaan aikasemmin treeneissä tehty, ja tottahan se oli, että Vili pistää siinä vaiheessa turbon päälle. Se oli hauskaa. Palkkasin kun se sai mut kiinni. Sitten tehtiin niin että se juoksi mut kiinni ja tuli vielä viereen perusasentoon.

Jäi kyllä niin hyvä fiilis, kun opittiin niin paljon uutta heti, ja oli vielä superhauskaakin. Nyt vaan treenaillaan ja odotellaan ens perjantaita

Kaikenlaista

Posted by Johanna Jokinen on January 6, 2012 at 4:45 AM

delete   edit   comments (0)

En tiedä mistä alottaisin, on ollut niin paljon kaikenlaista nyt lähiaikoina.:)
Käytiin tosiaan marraskuussa pidennetyllä viikonloppulomalla Saksassa, jonka aikana Vili oli hyvässä ja luotettavassa hoitopaikassa kahden muun koiran seurana. Vili ei edes huomannut että oltiin poissa. Kaikki meni siis hyvin. Vili oli meitä lentokentällä vastassa, ja juoksi ihan täysiä halaamaan kun näki meidät siellä sisällä! Se oli niin ihana tunne, varsinkin kun vähän mietitytti, että onko se ollut liian hyvässä hoidossa, eikä kaipaa meitä enää takaisin Tai että se olisi unohtanut meidät. Ei kyllä ollut.

Uimassa käytiin Vilin ja Vilin kaverin Oscarin kanssa, joka on myös heeleri. Helsinkiin avattiin lähelle Mellunmäkeä uusi koirauimala, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Sain varattua ajan heti avajaispäivälle, 19.12. klo 17.30. Vähän koiria jännitti että missä ollaan, kun siellä "hallissa" vähän kaikui ja kuului muiden koirien ääniä ja loisketta. Ennen kuin koirat pääsi polskimaan ne piti käydä huuhtasemassa. Ensimmäinen tunti koirauimalaan pitää varata niin, että siellä on uimaope ohjaamassa miten tulee käyttäytyä ja toimia. Opettaja oli varman oloinen, mutta Vilin mielestä kuitenkin vähän pelottava. Puettiin liivit päälle, ja Vili oli valmis veteen.
Uima-altailla on rampit mistä koira voi laskeutua itse veteen, mutta Vili ei siitä koskaan mennyt, en tiedä oliko se sitten sen mielestä niin pelottava. Aika meni tosi nopeasti, eikä oltu varmaan kuin vartti altaiden puolella, se riitti näin ensi kertalaiselle ainakin. Oscar on käynyt aikaisemminkin Hyvinkään koirauimalassa.
Lopussa Vili jo nouti lelua altaasta, mutta ei vieläkään kuitenkaan itse uskaltanut/halunnut ottaa sitä askelta siinä rampilla, vaan Vili piti nostaa veteen. Se ei kuitenkaan heti ollut lähtemässä pois vaan kiltisti kävi hakemassa lelun ja sitten vasta tuli takaisin. Lopetettiin uiminen hyvään kokemukseen Kokonaisuudessaan koko paikasta jäi aika positiivinen kuva, vaikka siellä olikin jotkin asiat vielä tosi vaiheessa, esimerkiksi ruoka/tarvikehyllyt ja tavarat oli vielä pahvilaatikoissa ja laittamatta esille, mutta ehkä ensi kerralla näemme miltä siellä kuuluisikin näyttää

Samalla viikolla tuli myös Vilin ensimmäinen JOULU. Menimme Jouluksi Vilin kanssa isälleni josta reissasimme Joulupäivänä äidilleni. Lyhyesti tiivistettynä Joulu meni hyvin kaikin puolin, Vili ei pelännyt pukkia, ja oli ilmeisesti ollut kiltisti, kerta lahjojakin sai. Ensimmäisen lahjan avaaminen meni vähän harjoitellessa ja kovin hitaasti, mutta siististi kuitenkin aukesi. Toinen lahja avautuikin sitten jo vauhdilla, nopeasti kulma rikki ja sitten lahjan saikin jo vedettyä ulos! Äidilläni Vili sai myös lahjoja, ja ne se avasi nopeasti ja aika siististi. Äidilläni oli myös pari lahjaa meidän isännälle, ja Vili ilmeisesti ymmärsi että ne oli sille. Kun siirryimme keittiöön syömään, niin ihmeteltiin että mikä olohuoneessa rapisee, Vili siellä availi lisää lahjoja Ihan kuin pieni lapsi, "nämä kaikkihan ovat minulle ja mikään ei riitä".

Joulusta ja sen pyhistä hypätään vauhdilla pari päivää eteenpäin. Olin ottanut välipäiviksi lomaa, jotta kerkeän reissata kaikki sukulaiset samalla kertaa. Pari päivää kerkesin olla myös kotona, sitten 30. päivä pakattiin tavarat ja lastattiin auto, muutettiin viikoksi isoon omakotitaloon koiravahdeiksi. Perillä odotti kaksi ilosta cockeria. Nyt viedään jo viimeistä päivää, ja kaikki on mennyt koirien kanssa hyvin. Tänään illalla haetaan niiden perhe lentokentältä ja muutetaan takaisin kotiin, mutta ei vielä mennä niin pitkälle. Tätä päivään enne ollaan koettu myös uuden vuoden raketit!

Cockerit ei välittänyt uudesta vuodesta, eli tässä tapauksessa raketeista yhtään, mutta Vili meni ihan paniikkiin. Se oli koko ajan kauheassa jännitystilassa ja etsi piilopaikkaa. Siirrettiin sen kevythäkki olohuoneen puolelle, että se pääsisi sinne "turvaan". Siellä se sitten kyyhötti monta tuntia, jossain vaiheessa se onneksi nukahti sinne, eli tilanne vähän rauhoittui sen osalta. Kahden aikaan yöllä lähdettiin sitten koirien kanssa "lenkille" tuohon etupihalle. Laitettiin kaikki varmuuden vuoksi kiinni, vaikka piha onkin aidattu. Cockerit päästettiin irti kun huomattiin että ei ne oikeasti reagoi mihinkään mitä jostain kaukaa vielä kuului. Viliä vaan aluksi lähinnä jännitti ja se seurasi meitä. Hetki kun oltiin kävelty niin Vilikin rupesi jo vähän haistelemaan, eikä enää seurannut meitä. Päästettiin sekin irti, eikä se edes juossut heti ovelle, että päästäkää mut sisälle "lenkkeiltiin" (eli käveltiin ympyrää siinä vielä hetki ja kun tarpeet oli tehty ja virtaa vähän kulutettu niin painuttiin pehkuihin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tällä viikolla ollaan touhuttu jo pari kertaa cockerien lisäksi myös Vilin boyfriendin Sakun kanssa, tiistaina käytiin Haltialassa ja eilen torstaina käytiin Kallahdessa kävelemässä vähän meren rannalla Oli kyllä upeen näköstä ja aika meni tosi nopeesti. Oli pilkkopimeetä ja siellä me paineltiin metsissä ja poluilla otsalamput päässä ja koirat vapaana. Tykkään. Aiheutti vähän hämmennystä, lähinnä omassa pääkopassa kun lenkin jälkeen vedettiin keskellä pimeetä parkkipaikkaa lenkkikamat pois päältä, alla oli edustustamineet, kun oltiin menossa pikaisesti käymään meidän kaverin ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisissa

Nyt on loppiainen. Perjantai. Meillä kävi Vilin kanssa älyttömän hyvä tuuri. Päästiin ensimmäisellä yrittämällä HSKH pentutoko kurssille, joka alkaa tänään Mua jännittää kauheasti. Ei olla juurikaan reenattu pariin kk, tai todella epäsäännöllisesti ollaan, mutta ilman mitään tavoitetta. Onneksi ohjelman mukaan tuolla lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, eli voidaan palautella vähän jo opittuja asioita mieleen tällä ensimmäisellä tunnilla ainakin. Mitään uutta ei pitäisi vielä tulla. Erittäin positiivisin mielin lähden kyllä tolle kurssille, toivottavasti päästään myös jatkossa.

Tavoitteita ei olla vielä asetettu, olisi kiva saada joltain kokeneemmalta jotain realistisia mielipiteitä, mihin meidän kannattaisi aluksi tähdätä ja minkälaisella aikavälillä. Ollaan niin kokemattomia, että en edes ymmärrä mistään koiraurheilusanastoista mitään No ok, ehkä joistain, mutta en kovinkaan monesta. Ehkä tuolta kurssilta jäisi jotain sitten senkin saralta käteen. Edelliset kurssit on ollut myös kivoja, hyviä ja ollaan opittu paljon, mutta niillä 13, pentukurssilla opeteltiin myös niin paljon muutakin kuin tokoa. Niistä on kyllä joka tapauksessa ollut suunnatton määrä apua.

Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Palaan tähän asiaan vielä jossain vaiheessa, en välttämättä tänään mutta ei sitä koskaan tiedä Voi olla, että viimeinen ilta täällä babysitterinä menee vähän säheltäessä, kun yrittää muistaa mihin on kaikki omat tavarat jemmannut. Huomenna meen heti aamusta HSKH talkoisiin, sunnuntaina on tiedossa retki Husön poluilla Vilin kääpiöpinserikavereiden kera, sitä ennen käyn itse lenkkeilemässä futisjoukkueelaisten kanssa.

uudet sivut

Otsikkoa klikkaamalla pääset uusille sivuille, mitä työstän parhaillaan mieleisiksi.. Löysin ton blogisivuston uuden koiratuttavan kautta ja hetken niitä tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että sinne saan paremmin kaiken säilöön, kuin tänne. Vaikka ohjeet ym ei olekaan suomenkielisiä, niin löydän silti helpommin etsimäni asiat kyseiseltä palveluntarjoajalta. 

Nyt on ollut pitkä aika etten ole kirjoitellut mitään, toivotaan, että jäisi enemmän aikaa tänä vuonna istua alas, rauhoittua ja kirjoittaa edes kerran viikossa mitä ollaan touhuiltu. Tänne en jorise sen enempää. Tervetuloa tutkailemaan uusia sivuja, mutta ne ovat tosiaan vielä työn alla ;)