Meidän lähimetsän sydän on haastavaa maastoa kulkea. Tämän vuoksi se on erittäin rauhallinen. Tykkään molemmista edellisistä lauseista valtavan paljon. Vaikken ole enää ketterä pieni lapsi, niin rakastan silti kiipeilyä ja epätaisia maastoja. Nykyään käydään liian harvoin metsissä - syinä kierrätän mielessäni eniten seuraavia: liikaa muita ihmisiä ja toisena vielä suurempana on horroksesta heränneet käärmeet, joihin olenkin jo törmännyt useampaan otteeseen.
Otin tänään aamulenkille kameran mukaan "keppimetsään". Ne keiden koirat ovat keppihulluja, niin kuvitelkaa mieleenne se onnellinen hölmistynyt ilme, kun ne löytäisivät tämän paikan ensimmäistä kertaa.
EPPAA! T. Kuri
VastaaPoistaVoi Kuri! Sulla on vähintään yhtä hienot maisemat ja kepit siellä :)
PoistaTodellakin epistä! Näyttää tuo keppimetsä sellaiselta paikalta, että voisi itsekin mennä sinne koiran kanssa samoilemaan. Kivoja kuvia olet saanut :)
VastaaPoistaSe on ihana :) Ainut miinus minkä eilen huomasin, että se oikein kuhisee punkkeja, yök! Löysin molemmista koirista, ne onneksi vasta etsi paikkaa mihkä istuutua.
PoistaPs. Kiitos!
Voi ihanat koirat ja keppimetsä!
VastaaPoistaNiimpä, molemmat. <3
Poista