ILOtulitukset taas mielessä

Kuvat on otettu lauantaiselta lenkiltä. 

Tämän iltainen lenkki, mistä tekstissä kerrotaan tapahtui samalla reitillä.

Nyt niitä pitää taas juosta karkuun. Vilin nimittäin. Tänään lenkillä kohtasimme ensimmäisen raketin, sitä ennen Vili oli jo hämmentynyt jostain muusta pamahduksesta. Sain Vilin onneksi kiinni, vaikka se lähtikin mua karkuun. Syy miksi sain sen kiinni, oli kolme (onneksi kilttiä) sakemannia, jotka tuli meitä vastaan, Vili pysähtyi hämmentyneenä niiden eteen, jolloin sain kaapattua sen kiinni. Tää tässä on kaikista **ttumaisinta, kun se ei hakeudu mun luokse turvaan, vaan lähtee piiloon.

Juti ei reagoinut tänään paukkeisiin, eikä Vilin jännittämiseen ollenkaan, se kulki vapaana lenkin loppuun asti touhuten muiden koirakavereiden kanssa.

Huoh. Viime vuonna käytimme uutena vuotena luontaistuotteita ja samoilla linjoilla mennään myös tänä vuonna. Meidän viime uudesta vuodesta voi lukea TÄSTÄ (klik), se oli todella stressaavaa aikaa...

Oon jutellut muutamankin kaverin kanssa nyt jo asiasta, ennen tätä päivää ja varsinkin tämän päivän jälkeen kun tuli tuo muistutus, että nyt niitä rupeaa taas näkymään.

 Huomenna meidän huudeilla on tosiaan armeijan sotaharjoitus. Ainiin. Samaiset sotapojat olivat meidän metsäreitillä tänäänkin. Kysyin yhdeltä sotilaalta, että eihän ne enää tänää ampuile ja hän sanoi että tämän päivän jutut pitäisi olla ohi, mutta ei noista harjoituksista kuulemma koskaan tiedä etukäteen. Intin paukkeita ne ei kuitenkaan tänään ollut, vaan jotain muita.

Oli muutenkin todella kuumottavaa mennä pilkkopimeässä metsässä mun otsalampun ja koirien valopantojen valaistessa. Onneksi mukana menossa oli myös Nea gööttityttöjensä Dustyn ja Iisin kera. Yksin en olisi lähtenyt.

Vili löysi sotapoikien muonavarastot ja kävi varkaissa, joutuukohan se vankilaan? Yritti syödä sellaisen pienen voi-rasian kokonaan, kaivoin sen kurkusta sen pois, kun tajusin että se ihan oikeasti nielaisee sen ihan just. Onneksi kukaan ei nähnyt, tai ainakaan sanonut mitään. Nyt sille voi jo melkein nauraa. Heeleri jätesäkissä penkomassa inttipoikien safkoja :)

Huomisen sotasuunnitelma:

* Aamulla J vie ulos ja antaa aamuruoan *

* Mä tuun töistä heti kun pääsen, oon kotona 15 aikaan *

* 15:15 mennään Haltialaan lenkkeilemään Nuka-heelerin kera ja toivottavasti saadaan lenkkeillä pitkään ilman mitään ilotulituksia tai muita paukkeita. *

* Lenkin jälkeen käydään Vilin kanssa Mustissa ja Mirrissä ostamassa thundershirt *

* viimeistään 19:00 lähdetään iltalenkille *

* 20:00 koirat saa isot hirven luut (sota alkaa) *

* Katsotaan miten tilanne etenee, toivottavasti päästään kuitenkin nukkumaan ennen 01:00 (sodan arvioitu päättymisaika) *

* Koirat takapihalle pissalle ennen nukkumista *

Uuden vuoden aikaa miettii nyt jo väkisin, heti kun raketit tulee myyntiin (onko ne jo jossain tullut), joutuu meilläpäin Vilin vapaanaolon rajoittamaan aidatulle alueelle, mistä se ei varmasti pääse karkuun.

Meidän uuden vuoden alustava suunnitelma on tällainen:

* Ensinnäkin me, tai ainakin minä, olen koko uv:n kotona. *

* Koirien kevythäkit autoista sisälle, jonnekin turvalliseen nurkkaan, minne voi tarvittaessa piiloutua. *

* Lenkit tehdään hyvissä ajoin ja pidetään ihan minimissä varsinkin kellon lähestyessä 18. *

* Vuohenjuuri-valeriaana tabut otetaan käyttöön jo edellisinä päivinä (luontaistuote). *

* Nestemäinen valeriaana lähempänä 18 ja myöhemmin illalla. * 

* Aamuruoka jätetään minimiin, jotta illalla voi herkutella senkin edestä lihaisalla luulla ja kongilla. Ehkä myös herkkupiiloja, jos Vili uskaltautuu kevythäkistään ulos. *

* Mahdollisesti Thundershirt päällä. *

* Valot päällä, verhot kiinni, musiikki kovalle, telkkari kovalle *

* Itsellekin herkkuja ja hyviä leffoja *

Mitä ILOA ilotulitteista oikeasti on? Ihan oikeasti. 

Pystyykö kukaan perustelemaan niiden käyttöä? 

Keksiikö kukaan mitään turhempaa kuin ilotulitukset?