Upea Fiskträsk

Suosittelen edelleen poikkeamista Fiskträskin maastoon. Siellä menee merkitty polku, punaiset neliöt ohjaavat järven (Fiskträsk) rantaan, mistä voi kalliolta pulahtaa uimaan. Ihmisillä se taitaa olla ajankohtaista seuraavan kerran vasta ensi kesänä...

Eiliselle reissulle napattiin Vilin seuralaiseksi takapenkille Sony, ja matkan varrelta perään lähti ajelemaan myös Emmi, kyydissään Una ja Isla. Olin vähän epävarma paikasta, kun kerran vaan käynyt niin otettiin varmuudeksi myös Jussin puhelimen navi käyttöön. Osoitteella Helgträskintie 63 löytyy P-paikka.

Una, Isla, Vili, Sony



Muutoksia

Hejsan. Ihan piti tulla oikaisemaan, että ei mennäkkään tänään treenaamaan. Vili herätti meidät 6.00 kun siltä tuli oksennus. Heräsin jo kakomisvaiheessa silittelemään ja rauhoittelemaan, vaikka Vili kyllä ihan rauhallinen olikin.. Ehkä rauhoituin vain itte :D Kuitenkin. Tänään ei tehdä mitään treenailujuttuja, vaikka varmasti voisikin. Mietin useasti omalle kohdalle kaikkea, ja mietin myös että jos olisin itse oksentanut yöllä niin voimat olisi kyllä tänään aikalailla poissa. Sitten vielä jos herkkuja tuputettaisi ja "joutuisi" juoksemaan pallon perässä. Ai että. Kyllä siinä vaiheessa jo viimeistään tulisi toinen oksu :D

Vili saa riekkua tänään ulkona vapaana ja leikkiä koirakavereiden kanssa niin paljon kuin haluaa, mutta mitään en KÄSKE sitä tekemään. Niin. Huomenna ollaan menossa katsomaan Suomi - Ranska fudismatsia stadikalle, se on vasta tosi myöhään, joskus 21 jälkeen muistaakseni, niin keretään ihan hyvin ennen sitä käydä treenailemassa ne jutut, mitä tänään oli suunnitelmissa :)

"Simppeli agirata"

Eilisellä agilitytunnilla reenattiin lähinnä kontakteja ja valssia. Molempia mun täytyy harjoitella vielä paaaaaaaaljon.. Puomi yhdistettiin "simppeliin" rataan, kun sitä oli eka pari kertaa tehty yksittäisenä esteenä. Rataan valmistautuessa mun asenne jostain syystä taisi muuttua myös vähän sellaiseksi "no täähän nyt näyttää aika helpolta". Jälkeenpäin kyllä harmittaa tosi paljon, mutta saatiin kuitenkin onnistumisia myös kun vähän enempi keskityin. Alusta alkaen olisi pitänyt ottaa vaan parempi asenne, eikä yhtään vähätellä sitä neljän esteen rataa. Puomi, putki, hyppyeste, pussi, kaikki kivassa kaarroksessa, ei olisi tarvinut kuin itse juosta tosi kovaa ja ohjata selkeästi. Mulla se lähinnä jäi kovaa juoksemiseen :D Huoh.

Myös vähän harmitti se, että oltiin Vilin kanssa taas vikana vuorossa lopun pidemmän radan suorittamisessa, EIKÄ VALOT TOIMINUT VIELÄKÄÄN, vaikka piti.... Tehtiin se pari kertaa ihan ookoosti, mutta alussa mulla oli taas jotain keskittymisvaikeusjuttuja ja mm. valssi oli tosi piiiiiitkä ja iiiiiiso ja hiiiiiidas... Valottomuus oikeasti kyllä vähän vaikeutti kun tommoisen pienen mustan koiruuden kanssa siellä yrittää vääntää ja ohjata esimerkiksi mustaan putkeen :D Ei kunnolla näe koiraa, saatika sitten sitä putkea. Reenithän meillä on tiistai-iltaisin klo 20.30-21.30, joskus venyy vähän pidemmäksi, eilen pysyi aikataulussa. Ei siellä olisi voinut oikein enää pidempään treenatakkaan, ainakaan rataa. Paitsi jos ois ne valot.

Torstaina on tokotreenit! Periaatteessa. Kouluttaja ei pääse, mutta meille on kuitenkin vuoro varattu. Taidan pyytää jonkun kaverin seuraksi, kun en oo varma tuleeko sinne muita kurssilaisia. Paikkamakuu ois kiva, ja ehkä me niitä jääviä.... Hyppykin ehkä. Täytyy miettiä ja suunnitella :) Tokon jälkeen mahdollisesti myös käyn tekemässä kontakteja ja keppikujaa! Jep.

Pallohullu lempparipallon kanssa odottaa josko heittäisin, enkä vain kuvaisi.

Jäävät

Äh. Jäävät on kyllä ehkä ikuinen murheenkryyni. Tai tällä hetkellä tuntuu siltä. On niitä kyllä ihan kiva välillä tehdä. Eilen lähdin Emmin ja Unan kanssa treenaamaan Malminkartanon Sirkuskentälle ja tarkotuksena oli hioo jääviä vähän parempaan. Noh. Seisomaan jäämisessä vaihdettiin taktiikkaa kun tajusin että edellinen ei tällä hetkellä toimi, se toimii ehkä vasta tän toisen treenin jälkeen. Peruutan ja käsken "seiso" ja palkkaan pallolla KUN Vili jää seisomaan. Maahan Vili menee aika varmasti jos itekki himmailen tai jään seisomaan sen viereen kun oon antanut käskyn. Eilen koitin edetä ja ottaa pari askelta käskyn jälkeen, mutta se aiheutti hämmennystä ja Vili nousi. Käsky "maahan" uudestaan ja jatkoin itse matkaa... Ehkä mä testaan vielä muutamat toistot miten menee, ja sit jos tuntuu että otin liian ison harppauksen niin keksin jotain muuta. Toivottavasti ei tartte keksiä.

Otettiin myös pari lyhyttä paikkamakuuta, mitkä meni ihan hyvin. Emmi on niin mieluisa tyyppi Vilille kun niillä on kivat leikit (treenien ulkopuolella), niin välillä Vili rupeskin tuijottamaan Emmiä, eikä mua :D Muuten meni ihan hyvin, eikä Vili välittänyt suuresta häiriöstä ympärillä.

Vili oli koko ajan liinassa, koska samalla hiekkakentällä oli kahdet tokotreenit käynnissä. Btw, toisessa ryhmässä oli narttu heeleri ;) En nyt muista nimeä, mutta sen muistan että se on Ruotsista. Kuitenkin. Muuta häiriötä oli Vilille uusi kenttä, märkä hiekka, autotie ja skeittiparkki. Skeittiparkilla ei kyllä skeittaajia ollut varmaan sen takia että se oli märkä, mutta kaatuilevia pikkupoikia oli pyörineen ja potkulautoineen. Pelkästään siis se, että Vili suostui mennä maahan (monta kertaa), oli huikea suoritus, koska se on aina vähän kiikunkaakun jos on märkää. Eipä näytä enää haittaavan. Tai ainakaan eilen.

Treenien välissä pidettiin taukoa ja käytiin juoksuttamassa koiria siinä lähimetsässä, on noi kyl niin hyvää pataa keskeään :)

Loppulämpät vedettiin Vilin kanssa kotimaastoissa, käytiin hakemassa tuo toinen, ööh "parempi" puolisko mukaan. ;) Emmi jäi vielä toisen koiran kanssa ohjattuihin treeneihin.

Ei ollakkaan oltu pitkään aikaan treenaamassa tokoa ilman kouluttajaa. Eilen tuli hyvä sauma vetää kunnon treenit kun omat futistreenit peruttiin, syynä ukkonen. Niin. Aurinkohan siellä sitten paistoi :) On ollut niin älyttömän hektista tää oma arki nyt lähiviikot ja näyttäisipä vielä tääkin viikko olevan. Tänään onneks saadaan vaikka vaan kattoo telkkaria ennen "myöhäisillan" agitreenejä!

Treenamisesta on tullut niin paljon helpompaa, kun on löytynyt lempparilelut, eli pienet vinkuvat pallot.

Tällaiset tunnelmat oli treenien + iltalenkin jälkeen.

 

Syyskuun hilleritapaaminen

1,5 tuntia ennen tapaamista sain puhelun, että ollaanko tulossa. Ensimmäiset ajatukset oli, että no ei todella, kun oltiin oltu vähän rimpsalla edellisenä päivänä. Mutta parin minuutin miettimisen jälkeen ensimmäiset ajatukset oli hävinny kuin tuhka tuuleen, ja olin jo valmistautumassa lähtöön.

Tapaaminen oli Aino Acktenin koirapuistossa haagassa. Ei oltu koskaan aikaisemmin käyty siellä, mut löydettiin aika helposti perille. Vastassa oli siinä vaiheessa 4 uros heeleriä. Oli vähän jäiset tunnelmat ja aattelin jo et taasko tää on tässä, tultiin kattomaan kun 5 urosta karvat pystyssä väistelevät toisiaan :D ONNEKSI ei IHAN jäänyt siihen.... Ei tarttenut kauaa odottaa kun paikalla oli jo yhteensä 14 heeleriä ja 2 russelia.

Parhaaksi leikkikaveriksi osoittautui saman ikäinen uros russeli, joka oli kylläkin leikattu. Pitkään aikaan ei oo tapahtunut sitä että Vili olisi samankokoisen/ikäisen kanssa lähtenyt painimaan juoksemisen jälkeen. Yleensä painileikit on käyty 20kg painavemmassa luokassa.

Kaikki meni hyvin, vaikka selkeästi pääkaupunkiseudun treffaileva heelerikanta on urospainotteinen. Kerran Vili joutui "ojentamaan" toista koiraa, kun se tuli liian lähelle komentamaan lähes kaikesta mitä Vili vain touhusi.. Olin juuri saanut suustani, että kauankohan Vilpertti jaksaa vielä katsoa tota touhua. Eihän siinä sitten montaa sekuntia mennytkään ja siihen se sitten loppuikin. En kyllä muista loppuiko se siihen, että Vili ärähti takaisin, vai otettiinko se koira sitten ihan jo kiinni.. No kuitenkin. :)

1,5 tunnin riekkumisen jälkeen vähintään yhtä pitkät päikkärit, ja sitten olikin taas akut täynnä!

Vilillä on oranssi panta. 

 Vili vastaanottamassa lisää jengiä koirapuistoon.

 Oikealla Vili uuden russelikaveri Vikin kanssa :)

Ja kotona. <3