Yksinhuoltaja

Oon nyt kohta viikon päivät ollut yksinhuoltajana, koska meidän isäntä on jenkkilässä potkimassa jalkapalloa (tulee onneksi huomenna kotiin <3). 

Ajatukset oli alkuun aivan selkeät - miten mä pärjään. En oo aamulenkkeilijä, paitsi viikonloppuisin. J herää joka aamu myöhemmin ja meidän koiratkin on aamu-unisia. Normaalisti nukun niin pitkään kun voin (yritän mennä 7 töihin, mutta liukuva työaika....) ja sen jälkeen kiireessä puen ja nappaan aamupalaleivät/rahkan/hedelmät mukaan ja lähden töihin. Todella nopeaa ja tehokasta.

Oon yllättynyt, miten helppoa on ollut. Kai se asenne on vaan eri, kun tietää, ettei oo vaihtoehtoja. Millekään lenkille ei ole ollut vaikea lähteä, vaikka ensimmäiset kolme päivää satoi kaatamalla vettä JOKA lenkillä. 

Olen silti onnellinen, että meitä on kaksi hoitamassa tätä hommaa ja aktivoimassa koiria. Potisin aina vain huonoa omaatuntoa, jos töiden jälkeen olisi vielä jotain muuta menoa ja joutuisin jättämään koirat/toisen koiran muulloinkin yksin kotiin kuin työpäivän ajaksi. 

Vaikka tää on ollut kivaa ja "helppoa" niin olihan toi maanantai aika kamala.

06:20 ylös, ulos ja lenkille

07:10 töissä

14:30 kotimatkalle

15:00 Espooseen

15:30 lenkki Espoossa

16:00 Vilin fyssari

16:40 kotimatkalle

18:00 Futsal treenit Helsingissä

19:00 kotiin

20:30 Jutin aksatreenit

21:30 iltalenkille

Huoh. Onneksi muut päivät on ollut lepposampia, eikä noin aikataulutettuja. Maanantaille on jostain syystä kasaantunut kaikki tämän hetkiset treenit + fyssari. Kevyt viikon aloitus haha.

Kuvia kuluneelta viikolta:

Treffattiin Jutin äitiä Mayaa ja omistajaansa Tiinaa Nuuksion poluilla. 

Maya, Juti ja Vili

Veljekset korson metsissä kävelemässä.

Rasituksen jälkeen jalat kohti kattoon, niinhän sitä neuvotaan.

Uskomatonta, sain napattua kuvan lelujen siivouksen jälkeen siten, että ne kaikki on lelukopassa, tai ainakin sen lähellä! 

Mälkiä kaveleita. 

Haltialassa.

Sateen jälkeen lämmintä päälle, Jussipaita! <3

Kaverukset.