Aloitettiin seuraamisella, mikä meni Vililtä aika hyvin, pitkästä aikaa, vaikka olikin suht pitkiä pätkiä. Johtui varmaan siitä, että palkkailin suhteellisen usein superhyvillä herkuilla. Käveltiin muita koiria vastaa, eikä se ota niistä ollenkaan häiriötä. Pahin häiriötekijä meille on tällä hetkellä maasta löytyvät herkut. Vili ottaa hajun tosi kaukaa, vaikka mulla olis 100 kertaa paremmat mätöt kourassa. Sillonhan se on helppo pitää niistä erossa kun on kiinni, mutta se on niin vikkelä, että kerkeää palkata itsensä sillon kun on vapaana.
Sitten hypittiin esteen yli. Tai Vili hyppi. Oli jännä nähdä mitä se tekee, kun eräs kaverini ( ;) ) hypytti Viliä itseään vasten itse hyppimällä ja liitti siihen käskyn "hyppää", enkä tajunnut siinä vaiheessa että hetkinenhetkinen se on meidän tokohypyn käsky. Noh, sen jälkeen Vili on välillä hyppinyt mua vasten, mutta nyt ei olla pitkään aikaan tehty hyppyä, ja mua hyppy mua tai jotain muuta kohti luonnistuu käskyllä "pom" tai jotain sinneppäin, vähän niinkuin pomppaa tai pomppu. Hyppy meni lähtökohtaan nähden ihan hyvin. Ei hypännyt mua vasten. Hyppäsi yli ponnistaen esteestä lisävauhtia, mikä oli IHAN UUS JUTTU :D Semmosta. Ei auttanut, että etäisyyttä lisättiin tai vähennettiin, tai että estettä madallettaisiin tai laitettaisi korkeammaksi. Saatiin Vili hyppäämään suoraan siten, että tein esteestä agilityesteen. Eli juoksin Vilin rinnalla ja käskin hyppäämään yli, sit juhlat. Ja myös siten että menin esteen toiselle puolelle ja kutsuin. Mietintämyssyssä on myös muita keinoja, ja saa antaa vinkkejä, mitä testailtaisiin. Naksutin on tietty yks vaihtoehto.
Tässä välissä oli kahden minuutin paikkamakuu (lyhyemmällä etäisyydellä). Meidät laitettiin sellaiseen järkkään, että palkkaajat menee toiseen reunaan ja toiseen ne ketkä eivät aio palkata. Olin palkkaajien reunassa, mutta päätin kesken suorituksen päässäni, että saatan sitten vasta mennä kun toinen vieruskavereistani lähtee, ja treenin jälkeen hän totesi että oli ihan samanlaiset ajatukset. Joten emme kumpikaan käyneet palkkaamassa ja vedimme molemmat ekaa kertaa koko pitkän paikkamakuun. Vili ei ottanut häiriötä toisen puolen palkkailuista, mutta kun agilitykentällä joku "matki puhelinta" muutaman kerran PRRRR äänellä, niin koirien päät kääntyi kyllä sinne. Muuten nappisuoritus.
Vikana oli luoksetulon stoppi. Luoksetulomainen normi aloitus, jossain vaiheessa stop-käsky ja samaan aikaan lentää pallo, sitä pari-kolme kertaa, eikä Vilikään olisi enää yhtää enempää jaksanut. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt jättää siihen kahteen kertaan, niin väsymystä ei olisi huomannut olleskaan.
Alla olevat kuvat treeneistä napsi Jenni Korhonen.
Tänään me lähdetään Vilin kanssa landelle lataamaan akkuja ensi viikkoa varten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti