 Posted by Johanna Jokinen on March 5, 2012 at 4:15 AM |   edit  comments (0) |
Pohdin täällä Vilin kaveruuksia ja käyttäytymistä eri koirien kanssa. Lähipäivinä Vili on ollut paljon Sonyn kanssa, joka on belgianpaimenkoira (tervueren). Sony on reilu 2 vuotta vanha. Vili tykkää Sonysta aivan valtavan paljon. Sony olikin mulla ja Vilillä hoidossa yhden päivän viime viikolla. Tehtiin piiitkä lenkki, melkein pari tuntia, jonka jälkeen Sony pääsi tutustumaan meidän kotiin muutamiksi tunneiksi. Sony tottelee kaikkia ja toimiikin kuin unelma missä tilanteessa vain 
(ainakin mun mielestä;). Koirat vain leikki ja leikki ja leikki, ilman että mulle tuli sitä tunnetta että kohta pitää niiden käskeä vähän rauhoittua. Vuoronperään ne otti pieniä nokosia, ja vuoron perään menivät tökkimään toisiaan hereille jatkamaan leikkejä.
Vilillä on myös toinen iso kaveri. Saku 1vuosi ja 9kk ja 34kg! Niillä on taas aivan omanlaisensa leikit. Saku on ollut Vilin kaveri koko Vilin pienen iän. Saku taisi olla ensimmäinen koirakaveri, joka tuli Viliä pentuna moikkaamaan. Niiden lempileikki ainakin Vilin mielestä ollut aina se että Vili heittää selälleen maahan/lattialle/ tai muulle alustalle, ja Saku ottaa Vilin pään tai muun osan ruumiista suuhunsa ja ulvoo ja örisee
Kun se loppuu, Vili juoksee Sakun luo ja yrittää saada sitä uudestaan tapahtumaan.
Isojen koirien kanssa on niin paljon helpompaa ja huolettompaa myös meillä omistajilla. Vilillä ei ole minkäänlaista tarvetta yrittää esittää suurempaa kuin mitä on, vaan tiedostaa asemansa heti. Se on kuitenkin yllättävän rohkea ja uskaltaakin nousta isoakin koiraa vasten ja ehkä jopa vähän tönäistä, jotta se tajuaisi lähteä leikkiin mukaan.
Pienet ja keskikokoiset, nuoret uroskoirat. Niiden kanssa on nyt vähän ollut välillä sellaista egoilua, minkä tietysti toivomme loppuvan Vilin "aikuistuttua" Konflikteilta ollaan nyt ainakin toistaiseksi vältytty, ennakoimalla tilanteita. Itseään pienempikokoisille koirille Vili ei oo kyllä koskaan osoittanut minkäänmoisia isottelulta vaikuttavia signaaleja, tähän kyllä pakko ottaa poikkeuksena heelerit. Vili kuitenkin on suurempi kuin suurinosa samanrotuisista kavereistaan, mutta heelereiden ego tuntuu olevan niin suuri, että siinä ei paljon kokoa jäädä miettimään Lauantaina olikin mielenkiintoinen heeleritapaaminen, missä oli yhteensä 4 nuorta uroskoiraa, eihän siinä kukaan mitään leikkejä saanut aikaiseksi. Onneksi Pitkäkosken koirapuistossa oli muitakin koiria.
Lauantaina oltiin myös katsomassa ekaa kertaa möllitokoja, ja oma tokoiluinto vaan kasvoi entisestään.. Tulisipa vaan kevät ja saisimpa jotain hyviä vinkkejä ja ideoita, miten saisin motivoitua Vilin muuallakin hyviin suorituksiin ja kontaktiin, kuin vaan treenihallissa. Nyt on kyllä viime päivänä mennyt ihan hyvin. Paitsi heti kun Vili oppi maahan käskyn "puhtaasti" niin unohtui käsky "istu". Mikä tuntuu ihan käsittämättömältä, koska siitähän me ollaan lähdetty liikkeelle Kyllä se sen osaa, mutta treenitilanteessa välillä tarjoo päinvastaista liikettä. Ja maahanmenoa se tarjoaa nykyään myös ihan kaikkeen muuhun, vaikka ei pyytäisi mitään tai ei edes tehtäisi yhtään mitään, se odottaa silti jotain ja tarjoaa maahanmenoa Voi kun tietäisi mitä sen päässä liikkuu aina välillä....
Perjantaina ilmoitin Vilin agilityn ja tokon jatkuvalle kurssille Koirakoulu Taitoa Tassuihin. Siellä me ollaan käyty myös pentukursseja viime vuoden puolella. Torstaina on ensimmäinen tunti ja sitä odotetaan innolla
(ainakin mun mielestä;). Koirat vain leikki ja leikki ja leikki, ilman että mulle tuli sitä tunnetta että kohta pitää niiden käskeä vähän rauhoittua. Vuoronperään ne otti pieniä nokosia, ja vuoron perään menivät tökkimään toisiaan hereille jatkamaan leikkejä. Vilillä on myös toinen iso kaveri. Saku 1vuosi ja 9kk ja 34kg! Niillä on taas aivan omanlaisensa leikit. Saku on ollut Vilin kaveri koko Vilin pienen iän. Saku taisi olla ensimmäinen koirakaveri, joka tuli Viliä pentuna moikkaamaan. Niiden lempileikki ainakin Vilin mielestä ollut aina se että Vili heittää selälleen maahan/lattialle/ tai muulle alustalle, ja Saku ottaa Vilin pään tai muun osan ruumiista suuhunsa ja ulvoo ja örisee
Kun se loppuu, Vili juoksee Sakun luo ja yrittää saada sitä uudestaan tapahtumaan.Isojen koirien kanssa on niin paljon helpompaa ja huolettompaa myös meillä omistajilla. Vilillä ei ole minkäänlaista tarvetta yrittää esittää suurempaa kuin mitä on, vaan tiedostaa asemansa heti. Se on kuitenkin yllättävän rohkea ja uskaltaakin nousta isoakin koiraa vasten ja ehkä jopa vähän tönäistä, jotta se tajuaisi lähteä leikkiin mukaan.
Pienet ja keskikokoiset, nuoret uroskoirat. Niiden kanssa on nyt vähän ollut välillä sellaista egoilua, minkä tietysti toivomme loppuvan Vilin "aikuistuttua"
Konflikteilta ollaan nyt ainakin toistaiseksi vältytty, ennakoimalla tilanteita. Itseään pienempikokoisille koirille Vili ei oo kyllä koskaan osoittanut minkäänmoisia isottelulta vaikuttavia signaaleja, tähän kyllä pakko ottaa poikkeuksena heelerit. Vili kuitenkin on suurempi kuin suurinosa samanrotuisista kavereistaan, mutta heelereiden ego tuntuu olevan niin suuri, että siinä ei paljon kokoa jäädä miettimään Lauantaina olikin mielenkiintoinen heeleritapaaminen, missä oli yhteensä 4 nuorta uroskoiraa, eihän siinä kukaan mitään leikkejä saanut aikaiseksi. Onneksi Pitkäkosken koirapuistossa oli muitakin koiria.Lauantaina oltiin myös katsomassa ekaa kertaa möllitokoja, ja oma tokoiluinto vaan kasvoi entisestään.. Tulisipa vaan kevät ja saisimpa jotain hyviä vinkkejä ja ideoita, miten saisin motivoitua Vilin muuallakin hyviin suorituksiin ja kontaktiin, kuin vaan treenihallissa. Nyt on kyllä viime päivänä mennyt ihan hyvin. Paitsi heti kun Vili oppi maahan käskyn "puhtaasti" niin unohtui käsky "istu". Mikä tuntuu ihan käsittämättömältä, koska siitähän me ollaan lähdetty liikkeelle
Kyllä se sen osaa, mutta treenitilanteessa välillä tarjoo päinvastaista liikettä. Ja maahanmenoa se tarjoaa nykyään myös ihan kaikkeen muuhun, vaikka ei pyytäisi mitään tai ei edes tehtäisi yhtään mitään, se odottaa silti jotain ja tarjoaa maahanmenoa Voi kun tietäisi mitä sen päässä liikkuu aina välillä....Perjantaina ilmoitin Vilin agilityn ja tokon jatkuvalle kurssille Koirakoulu Taitoa Tassuihin. Siellä me ollaan käyty myös pentukursseja viime vuoden puolella. Torstaina on ensimmäinen tunti ja sitä odotetaan innolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti