Vilin BH-kurssi

Ilmoittauduin Vilin kanssa Lapuan Koiraharrastajien järjestämälle BH-kurssille, jonka vetää Kati Kahri. Ensimmäinen kerta oli 27.4.2015. Vähän jännitti mennä täysin uuteen ympäristöön, täysin uusien ihmisten eteen treenaamaan piiiiitkästä aikaa. Katin apukoutsina oli Jessica Ristimäki. Treenattiin BH-kaavan mukaisesti pareittain, mutta toki oma taso edellä.

Pariksi valikoitui nuori saksanpaimenkoirauros, joka toisaalta oli välinpitämätön meitä kohtaan, mutta kuitenkin hieman arvaamaton/varauksellinen. Välillä sitä mieltä, että me ei kuuluta samalle kentälle, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin teki hienosti töitä. Meillä on yksi ihana saksanpaimenkoirakaveri Tuusulassa, Papu. Papu onkin ollut ainoa hyvä kokemus meidän koirille kyseisestä rodusta. Koskaan ei ole käynyt mitään, mutta sattuipa meidän lähistöllä ennen asumaan ongelmakoirakouluttaja, joka yritti saada erittäin epästabiileista saksanpaimenkoirista yhteiskuntakelpoisia. No ei niistä sen enempää.

Ensin tarkastettiin luoksepäästävyys. Menimme vuoronperään kaikkien kurssilaisten kanssa käymään tuomarin (Katin) luona. Tämän jälkeen siirryttiin pareittain kentälle, jossa ilmoittauduttiin tuomarille tyyliin: Hei, olen Johanna Jokinen ja osallistun BH-kokeeseen lancashire heeler Jarabindan Dojazz Vili Welin kanssa.

Me menimme ensin treenaamaan paikkamakuuta. Olosuhteet olivat hyvät. Lämmin ilma, kuiva nurmikko, mikäs siinä makoillessa. Vili olikin esimerkillisesti vajaa 3 minuuttia kuin tatti. Kerran haisteli ilmaa sekunnin-kaksi, mutta muuten tuijotti mua. BH-kokeen paikkamakuussa ohjaaja on selkä koiraan päin. Menin lopuksi vielä täyden mitan päähän (vähintään 30 askelta) hetkeksi aikaa, sieltä palasin Vilin luo palkaten rauhallisesti maahan. Kokeessa paikkamakuu tulee kestämään paljon pidempään. Suorittajasta riippuen suunnilleen 10 minuuttia. 

Tämän jälkeen oli meidän vuoromme mennä suorittamaan muita osioita. Kaikki meni yllättävän hyvin pitkästä tauosta huolimatta. Saatiin hyviä vinkkejä, millä saadaan hiottua esim. seuraamista paljon paremmaksi. Olen pyrkinyt pitämään innokkuutta yllä nimenomaan seuruussa palkkaamalla hillittömästi sen enempää ajattelematta. Tällä hetkellä tilanne on se, että Vili on niin innoissaan lähdössä seuraamaan, että ensimmäinen askel on hyppy. Siihen yksinkertainen vinkki: "Seuraa"-käskyn jälkeen ei lähdetäkkään liikkeelle vaan palkataan sivulla pysymisestä.

Harmillisesti emme pääse kahdelle seuraavalle kerralle ja niitä seuraavista kerroista ei ole vielä tietoa. Voipi olla, että tämä jäi nyt yhden käyntikerran kurssiksi, mutta meillä ainakin oli kivaa. Tämän myötä liityin myös Lapuan koiraharrastajat ry:n jäseneksi.

Vähän mietityttäisi myös, että pitäisikö nyt oikeasti ruveta sitä BH-koetta katselemaan. Toisaalta, tarvitaan kyllä paaaljon enemmän treeniä, että ei tässä mikään kiire ole. Haluan, että Vili suorittaa kaikki liikkeet varmasti ennen koetta, eikä koetilanne ole se vaikein "treeni" mitä ollaan tekemässä, vaan se tehdään jo aiemmin.

Siellä se minun pieni BH-koirani odottelee vuoroaan. Symppis.

Vaasa KV 11.4.2015

Tuomari Jaana Hartus

 Myheels Sherlock "Juti"

AVO ERI2

Arvostelu

Erinomainen tyyppi, mittasuhteet tasapainoiset. Uros, voisi olla enemmän laaja luusto. Oikean muotoinen pää, pyöreät silmät, oikein asettuneet korvat. Etulinja saisi olla selvempi, hyvä ylälinja. Reilusti selän ylle kaartuva häntä.

 

Erinomainen linja jatkuu. Nuo näyttelyt ovat tapahtumana kivoja, mutta varmaan nyt kuitenkin odotellaan jonkin aikaa seuraavaan kertaan, kun Juti on niin piäni - vaikkakaan ei "liian pieni". Tällä kertaa jopa pennut olivat paaaljon suurempia. Tosin pennut taisivat olla kaikkia muitakin suurempia, ei vain Jutia ;)

Jutilla on seuraava tapahtuma reilun kuukauden päästä, kun koko sisaruskatras pääsee viihdyttämään ihmisiä MH-luonnekuvaukseen. Niin hienoa, että kaikki olivat kärppänä hetimmiten ilmoittautumisen alettua ja varmistivat paikkansa kuvauksessa. Alle vuorokausi meni ja Suomen Lancashire heeler-yhdistyksen järjestämä kuvaus oli täysi. Mikä voisi olla ihanteellisempaa, kuin se että sama pentue kuvattavana samana päivänä täysin samoissa olosuhteissa! Mahtavaa!

MH-luonnekuvaus on 14.6.2015 Mäntsälässä.

Tilannekatsaus

Käydään vähän läpi tätä päivää ja minkälaisia nuo meidän pojat on juuri NYT!

Aloitetaan pienemmästä. Juti, joka täyttää parin viikon päästä 2 vuotta, painoi äsken sylipunnituksessa 7,2kg. Oikein sopusuhtainen jäbä. Tuttavien mukaan Juti on kuulemma miehistynyt, mutta omaan silmään näyttää vieläkin ihan pikkupennulta :) Ehkä sen takia että vertaan sitä Viliin, joka on äijjä (nimenomaan kahdella jiillä). Juti on naistenmies, miestenmies ja kenenkävainmies. Rakastumassa suunapäänä jokaiseen. Tosin tosimiehiin rakastuminen on vain hyvin pinnallista, eikä kestä kauaa. Muiden urosten kanssa ei ole "kokeiltu" leikkejä, eikä tulla kokeilemaankaan, kyllä sen jo ilmeestä näkee kun se hokaa ettei vastakkainen hännänheiluttaja olekkaan tyttö.

Jutista kuoriutui 1,5 vuoden ikäisenä myös oikea "mammanpoika". Läheisyyttä se melkein jopa vältteli siihen saakka. Leikit riitti ja pakolliset toimet, kuten kynsienleikkuu. Jutila on suloisin urosheeleri mitä olen nähnyt. Se näyttää aina siltä, kuin hymyilisi. 

Vastapainona suloisuudelle on jatkuva itsestäänilmoittaminen, joka on välillä erittäinkin raivostuttavaa. Piippaaminen kulkee suvussa ja siitä "kärsii" koko pentue :D Emältä peritty juttu. Muita inhottavia paheita tai tapoja tällä hymypojalla ei taidakkaan olla, ei ainakaan tule mieleen. Valloittava, suloinen ilmestys. Kaikessa suloisuudessaan siitä tarvittaessa kuoriutuu oikea peto leikkimään tai tarvittaessa puolustamaan ruokaansa muilta koirilta. Jälkimmäinenkin on valitettavasti nähty, mutta näitä pyritään parhaamme mukaan välttämään.

Sitten vuorossa Herra Vili Vilperi. Joka punnituksessa tänään painoi 9,1kg. Oikein hyvännäköinen ainakin omaan silmään. Vilistä erottaa jo kauas, että kyseessä on uros. Onhan se kuukauden päästä jo 4-vuotias. Se tuskin tulee enää miehistymään, paitsi tietenkin harmaa parta voi muuttaa sen ulkonäköä hieman. Muutamia harmaita hapsuja on jo itseasiassa ilmestynyt.

Vili on kokenut 4 vuoteen paljon, tai voi olla, että joku on kokenut määrällisesti enemmän, mutta kaksi isoa yksittäistä terveyteen liittyvää asiaa. 2-vuotiaana Vili joutui ikävän liukastumisepisodin seurauksena polvileikkaukseen ja 3-vuotiaana "naapurin" vapaana kulkeva kissa kävi niin rajusti kiinni että toinen silmä jouduttiin poistamaan. Monet itkut ollaan itketty tämän rakkaan koiran takia. Eläimien elämänasenne on kyllä uskomaton ja se on opettanut meitä hurjasti, niin hyvällä kuin pahalla - ihmisistä ja eläimistä. Vili on tällä hetkellä samanlainen höppänä ja kova menemään, ihan niinkuin teininäkin.

Vili hakeutuu seuraan, käpertyy sohvalla syliin, nykyään jopa pyytää ruokapöytään syliin (!!!)... Joskus olen sen saattanut ottaankin, mutta en sentään kesken ruokailun. ;) Vili on röyhkeä. Sen on saatava kaikki. Ainakin kaikki minkä Jutikin voisi saada. Se on selkeä pomo, mutta osaa olla myös aika höveli ja jakaa lelunsa kunhan on ensin testannut ne käyttökelpoisiksi. Vili ei juurikaan kumarra kumma kyllä narttujakaan. On yllättänyt meidät pari kertaa sillä, että on vienyt lelut suusta parin kirosanan kera. Ei välttämättä heti uskoisi tästä sydäntenmurskaajasta.

Summa summarum, meillä on kaksi aivan täydellistä heeleripoikaa tuomassa meidän elämään näääääin paljon sisältöä. Surun ja huolen lisäksi kaikista suurimpina ja vahvimpina rakkaus ja onnellisuus.

Reissuun koirien kanssa

Reissuun tekisi mieli, mutta minne sitä lähtisi kun on nuo koiratkin?

Me käytiin lokakuussa Liikuntakeskus Pajulahdessa, jota voin lämpimästi suositella jos haluaa reissuun koirat mukaan. Lokakuu ajankohtana ei varmasti mikään ihanteellisin - on kylmä, tuulee, sataa vettä. Silti saatiin Pajulahdesta paljon irti. 

Majoitus oli kiva, pienkerrostalo/kaksikerroksinen rivari järven rannalla. Ulkoa katsottuna näytti joltain laitokselta, mutta sisälle mentäessä saikin yllättyä positiivisesti. Suht tilava yksiö terassilla. Pienestä keittiönurkkauksesta löytyi jääkaappiPAKASTIN-yhdistelmä minne saatiin kätevästi koirien ruoat. 

Pajulahdesta löytyy monenlaista aktiviteettia, lokakuussa ei varmasti saa kaikkea irti mitä siellä on tarjota. Lenkkipolkuja olisi ollut vaikka kuinka paljon, viikonlopussa ei millään kerkeä tutustua koko ympäristöön. Jos olisi mahdollisuus, voisin lähteä tuonne minä vuoden aikana vaan uudestaan - vaikka viikoksi.

Jos haluaa nähdä Pajulahden majoitusvaihtoehtoja, niin nettisivuilta löytyy virtuaaliset esittelyt. Meidän majoitus löytyy seuraavan polun takaa; Majoitus - Opistomajoitus - Tutustu opistotason majoitukseen virtuaalisesti - Majoitusrakennus 4:n huoneisto.

Ehdottomasti yksi lempparipaikoista koirien kanssa reissatessa.

Kaikki kuvat täältä.

Muuttoilmoitus

Lyhyestä virsi kaunis: Me muutetaan Seinäjoelle.

Mitä siellä on? 

Nyt saa laittaa jakoon parhaat tipsit (ja myös ne huonoimmat, jos sellaisiakin on). Erityisesti kiinnostaa koirien treenipaikat, eläinlääkäriasemat, eläintarvikeliikkeet, lenkkimaastot, koirahierojat/osteopaatit, ....

Kävipä siis niin, että miehen työn perässä lähdetään valloittamaan Seinäjoki. Muutetaan Joupiskan läheisyyteen, eli siinä on jo jonkin verran maastoa ympärillä, mutta ne on varmasti äkkiä kahlattu läpi.