maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tilannekatsaus

Käydään vähän läpi tätä päivää ja minkälaisia nuo meidän pojat on juuri NYT!

Aloitetaan pienemmästä. Juti, joka täyttää parin viikon päästä 2 vuotta, painoi äsken sylipunnituksessa 7,2kg. Oikein sopusuhtainen jäbä. Tuttavien mukaan Juti on kuulemma miehistynyt, mutta omaan silmään näyttää vieläkin ihan pikkupennulta :) Ehkä sen takia että vertaan sitä Viliin, joka on äijjä (nimenomaan kahdella jiillä). Juti on naistenmies, miestenmies ja kenenkävainmies. Rakastumassa suunapäänä jokaiseen. Tosin tosimiehiin rakastuminen on vain hyvin pinnallista, eikä kestä kauaa. Muiden urosten kanssa ei ole "kokeiltu" leikkejä, eikä tulla kokeilemaankaan, kyllä sen jo ilmeestä näkee kun se hokaa ettei vastakkainen hännänheiluttaja olekkaan tyttö.


Jutista kuoriutui 1,5 vuoden ikäisenä myös oikea "mammanpoika". Läheisyyttä se melkein jopa vältteli siihen saakka. Leikit riitti ja pakolliset toimet, kuten kynsienleikkuu. Jutila on suloisin urosheeleri mitä olen nähnyt. Se näyttää aina siltä, kuin hymyilisi. 


Vastapainona suloisuudelle on jatkuva itsestäänilmoittaminen, joka on välillä erittäinkin raivostuttavaa. Piippaaminen kulkee suvussa ja siitä "kärsii" koko pentue :D Emältä peritty juttu. Muita inhottavia paheita tai tapoja tällä hymypojalla ei taidakkaan olla, ei ainakaan tule mieleen. Valloittava, suloinen ilmestys. Kaikessa suloisuudessaan siitä tarvittaessa kuoriutuu oikea peto leikkimään tai tarvittaessa puolustamaan ruokaansa muilta koirilta. Jälkimmäinenkin on valitettavasti nähty, mutta näitä pyritään parhaamme mukaan välttämään.


Sitten vuorossa Herra Vili Vilperi. Joka punnituksessa tänään painoi 9,1kg. Oikein hyvännäköinen ainakin omaan silmään. Vilistä erottaa jo kauas, että kyseessä on uros. Onhan se kuukauden päästä jo 4-vuotias. Se tuskin tulee enää miehistymään, paitsi tietenkin harmaa parta voi muuttaa sen ulkonäköä hieman. Muutamia harmaita hapsuja on jo itseasiassa ilmestynyt.


Vili on kokenut 4 vuoteen paljon, tai voi olla, että joku on kokenut määrällisesti enemmän, mutta kaksi isoa yksittäistä terveyteen liittyvää asiaa. 2-vuotiaana Vili joutui ikävän liukastumisepisodin seurauksena polvileikkaukseen ja 3-vuotiaana "naapurin" vapaana kulkeva kissa kävi niin rajusti kiinni että toinen silmä jouduttiin poistamaan. Monet itkut ollaan itketty tämän rakkaan koiran takia. Eläimien elämänasenne on kyllä uskomaton ja se on opettanut meitä hurjasti, niin hyvällä kuin pahalla - ihmisistä ja eläimistä. Vili on tällä hetkellä samanlainen höppänä ja kova menemään, ihan niinkuin teininäkin.


Vili hakeutuu seuraan, käpertyy sohvalla syliin, nykyään jopa pyytää ruokapöytään syliin (!!!)... Joskus olen sen saattanut ottaankin, mutta en sentään kesken ruokailun. ;) Vili on röyhkeä. Sen on saatava kaikki. Ainakin kaikki minkä Jutikin voisi saada. Se on selkeä pomo, mutta osaa olla myös aika höveli ja jakaa lelunsa kunhan on ensin testannut ne käyttökelpoisiksi. Vili ei juurikaan kumarra kumma kyllä narttujakaan. On yllättänyt meidät pari kertaa sillä, että on vienyt lelut suusta parin kirosanan kera. Ei välttämättä heti uskoisi tästä sydäntenmurskaajasta.


Summa summarum, meillä on kaksi aivan täydellistä heeleripoikaa tuomassa meidän elämään näääääin paljon sisältöä. Surun ja huolen lisäksi kaikista suurimpina ja vahvimpina rakkaus ja onnellisuus.



2 kommenttia: