tiistai 3. joulukuuta 2013

Jutila 8kk


Tasapainoinen pikku-ukko.

Erona Viliin, Juti on kasvanut koko ajan hyvin tasaisesti. 
Vilillä kasvoi välillä vaan jalat, välillä venähti selkä, jne.

Veikkaisin, että kiloja on noin 6,5.
Malttia on jo yllättävän paljon ja Juti kokeekin odottamisen hyvin tärkeäksi tehtäväksi ja siitä ei lipsuta. Muiden koirien ohittaminen sujuu jo mallikkaammin, joskus pääsee suusta pari kirosanaa, mutta sitä ei meillä hyväksytä, vaan sen asian kanssa painitaan niin pitkään, kuin täytyy.

Huomenna keskiviikkona nähdään vähän viitteitä siitä, minkälainen uuden vuoden ilta ja yö meille on muodostumassa. Tammiston/Kartanonkosken alueella on taas tänäkin vuonna armeijan taisteluharjoitus ja he leikkivät sotaa klo 20-01 välisen ajan. Meidän on tarkoitus aikaistaa aikatauluja niin paljon, että iltalenkiltä kotiudutaan jo hyvissä ajoin ennen 20.

Eilen Jutilalle satoi myös ensilumi, joka pysyi maassa noin tunnin verran. "Hyvää on" oli jäbän kommentti ja pääsi sylikyydillä autoon kun kävelemisestä ei syömisen ohessa tullut mitään.

Agility sujuu kivasti, Jutilla on paljon vauhtia ja kehitystä on tapahtunut muutaman viikon sisällä huimasti.
Eilen tehtiin pitkää hyppysuoraa (ilman rimoja tietty) pari kertaa, siten että juoksin edellä/rinnalla. Näiden kahden kerran jälkeen Juti oli lähdössä itsekseen kolmannelle, ensimmäisen hypyn jälkeen katsoi kuitenkin taakseen kysyäkseen "tuuksä sieltä", ihana :) 

Ps. Ei menty enää kolmatta, ei olisi voinut olla parempaa lopetusta treenille!

torstai 28. marraskuuta 2013

Surkeat koirat

Kukaan ei koskaan leiki meidän kanssa...

Kukaan ei koskaan silitä meitä....

Kukaan ei koskaan huomioi meitä mitenkään...

Me ei olla koskaan saatu mitään herkkuja....


Meillä ei oo yhtään leluja....

....eikä muitakaan kivoja juttuja....

Me ei ikinä saada nähdä kavereita...

Eikä meitä koskaan viedä ulos...


Kukaan ei rakasta meitä....

Kukaan ei koskaan kerro meille mitään juttuja...

Me ei myöskään olla koskaan ikinä saatu ruokaa !

tiistai 26. marraskuuta 2013

Movember

Movember on kansainvälinen hyväntekeväisyyskampanja, johon osallistuvat miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi.

Kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja ja nostaa tietoisuutta miesten terveysongelmista kuten eturauhassyövästä.

Pojat on nyt vajaan kuukauden kasvatellut viiksiä ja tässä on lopputulos! Aika hienot vai mitä.


Jutin teinihaivenet.

Vilin äijäviikset ja -parta.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ihana onnellinen Vili

Eilen sain jostain kummasta hirveän virtapiikin ja päätin lähteä Ojankoon treenaamaan molempien koirien kanssa iltamyöhään. 

Vilihän ei ole treenannut kesäkuun jälkeen tokoa juuri ollenkaan. Pari kertaa lenkillä muistuteltu, mutta Ojangossa se ei ole käynyt aikoihin. 

Oltiin Ojangossa joskus 22:20 ja jouduttiin jonottelemaan vähän yli 23 että päästiin kentälle. Tulipahan lämpättyä oikein kunnolla :) 

Otin Vilin ekana halliin, laitoin seinään kiinni ja se oli tietenkin ihan hysteerinen, kun ei aikoihin ole siellä ollut. Annoin sen siinä rauhassa vauhkota ja samalla kun odottelin että se rauhoittuu laitoin treeniliivin kondikseen ja valitsin palkat. Ei mennyt kauaa, kun Vili istui, häntä heilui vimmatusti ja vaikka menin irroittamaan hihnaa, se ei hievahtanutkaan :D Tiesi, että nyt jos koskaan pitää olla nätisti, että pääsee kentälle. 

Kuvasin koko treenit. Tai luulin kuvaavani. Kamera jostain syystä pätki kuvaukseni, enkä saanut kuin vähän seuraamista ja seisomaan jäämisen videolle. Harmittaa, koska meillä oli niin hauskaa. Siltä se ei kyllä videolta näytä, koska alkuun jouduin himmailemaan tosi paljon, ettei Vili repeä liitoksistaan. Käytiin koko alokasluokka jotenkuten läpi, hyppyä lukuunottamatta. Palkkasin tiheästi herkuilla, leluja en viittinytkään käyttää kun näin miten höyry nousi Vilin päästä ja melkein läikkyi jo yli!

Alla minivideo, josta ei nyt saa mitään irti, mutta näkee meidät melkein livenä, jossei vielä ole nähnyt! Hölmöä katsoa itseään noin vakavana, kun normaalisti pitää bilettää tuhatta ja sataa, jotta saa pidettyä supervireen yllä loppuun saakka. Kyllä mä onneksi loppuakohden pystyin jo vähän hymyilemään. ;) Oli ihanaa pitkästä aikaa päästä touhuamaan myös Vilin kanssa!


Loppupalkaksi Vili sai upouuden ja ihanan vinkupallon <3


Vilin jälkeen hain Jutin treenaamaan. Jutin kanssa harjoiteltiin putkikulmia ja ne meni huippuhyvin, jopa ihan vaikeimmastakin kulmasta! Yllätyin todella, koska niinkuin viimeksi sanoin - putkia ei juurikaan olla tehty. Kohta voidaan ruveta ottamaan jo vähän etäisyyttä toisistamme. Putkiin yhdistettiin pari hyppyestettä (ilman rimoja tietty) molemmin puolin ja niiden avulla harjoiteltiin juoksemista samassa linjassa eteenpäin. Semmosta. 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Maalaismaisemissa

Iskän koti.
Putkilahti, Keski-Suomi.
10. - 12.11.2013.

Mun henkilökohtainen mielipide on, että loma voisi olla hiukan useammin. Meillä kävi vielä niin hyvä tuuri, että aurinko paistoi kokonaisen päivän ja se oikeasti lämmitti! Keski-Suomessa ei ole samanlaista tuulta, mikä meillä täällä Helsingissä (Vantaalla) on. Vaikka Putkilahdessa olisi 15 astetta pakkasta, se ei ole välttämättä edes kylmä, koska tuuli on aivan eri luokkaa. Tosin en kommentoi näitä myrskytuulia, kuten pari päivää sitten jyllännyt Eino, se saatiin kokea aika hurjana äitini luona Pohjanmaalla.

Myrskytuulista ja kylmyydestä vielä hetkeksi ajatukset näihin lämpimiin lomapäiviin! Alla kuvasarja ja linkki kokonaiseen kuva-albumiin.

 Iskä näytti mistä menee hirvien reitti :) Nää jäljet oli ihan tuoreet, todennäköisesti edellisenä yönä tulleet.

 Ihana aamuaurinko!

 Iskä, Juti, Jussi ja Vili

 Keskellä mettää oli vanha tönö, missä iskä on lapsena joskus ollut kavereiden kanssa yötäkin. 
En kyllä vaan vieläkään ymmärrä että miten, kun oli sen verran pikkuruinen.

 Kaunis Putkilahti.

 Hammastikku


 Jutilla on kesän jälkeen syntynyt pakonomainen tarve mennä joka kuralätäkköön/ojaan tutkailemaan ja juoksemaan. Nytkin oli pakko poiketa polulta tsekkaamaan tuo mutapelto ja sen anti.

 Elli vahtii. 


 Hirvenluita päivälliseksi.

 Myös Ellille!

Laadunvalvojat hommissa.