Kirjoituksen loppupuolella on kuva, missä näkyy leikkaushaava tikattuna.
Leikkauspäivä keskiviikko 4.9.
Ilta meni pöllyissä, kun Vili oli huumepäissään. Toisen katse oli ihan lasittunut ja tuijotteli vain seiniä. Vili oli kovin itkuinen, mutta rauhoittui kuitenkin yöksi nukkumaan. Vilin ruumiinlämpötila oli alhaisempi kuin normaalisti, ei mitattu lämpöä, mutta sen ihan tunsi. Yöksi backontrackin verkkoloimi, mille saatiin suositukset koirahieroja Katriina Falhilta (ja tämän jälkeen monelta muultakin kun otettiin puheeksi).
Jalassa oli puristusside, joka otettiin samana iltana pois. Se esti turvotusta. Kuulemma. Puristussiteen kanssa Vili ei suostunut kävellä juuri askeltakaan. Välillä vahingossa käveli mutta hyvin äkkiä istahti takaisin maahan kun tajusi, ettei kaikki oo nyt kohallaan.
Siteen alta paljastui tällainen tarralappunen. Tämän kanssa oli jo paljon helpompi elää ja kävellä.
Silti olo oli vielä tällainen. Täristen liikkui paikasta toiseen. Reppana <3
Backontrack niskaan ja pötköttämään. En oo huomannut, että tötteröstä olisi hirveästi haittaa, tietenkin sen kanssa vähän törmäilee ja juominen tai luiden syöminen on hankalaa, mutta ei se silti ole sellainen kapistus, mitä Vili juoksisi karkuun. Toisaalta se on niin kiltti luonne, että voi olla että senkin takia vaan odottaa pää paikallaan silmät kiinni kun se sille laitetaan.
Sohvalle pääsee nykyään vain ihmisten kyydissä ja siellä ollaan niin kauan kuin ihmiset haluavat. Niistä hetkistä pitää ottaa kaikki ilo irti.
Iltapissasta ei tullut mitään tötterö päässä, heti kun sen otti pois niin johan askelkin rupesi kulkemaan. Heti pissan jälkeen kotiin nukkumaan.
Yöllä heräsin joskus 4 aikoihin ottamaan backontrackin Vililtä pois. Ihanaa kun ensimmäinen ilta oli ohi ja tilanne tuntui rauhoittavan.
torstai 5.9.
Vili oli vielä hyvin väsynyt ja itkuinen, mutta selkeästi parempaan suuntaan oltiin menossa. Katsekontakti oli jo parempi ja olo muutenkin kaikilla rauhallisempi.
Itse olin illan Myllykoskella pelaamassa jalkapalloa ja J oli Vilin ja Jutin kanssa kotona. Teki hyvää ajatella välillä jotain aivan muuta. Puitteet oli Saviniemen jalkapallostadionilla kohdillaan ja ilma mitä mainioin.
Ps. Illalla Vili sai mahansa ensimmäistä kertaa tyhjennettyä leikkauksen jälkeen. En tiedä kuka huokaisi syvimpään kun maha taas ilmoitti toimivansa ;)
Perjantai 6.9.
Iltapäivään asti kaikki meni aivan loistavasti. Eron koirassa huomasi jo selkeästi. Ryhti oli muuttunut jo normaalimmaksi ja Vili oli huomattavasti skarpimpi. Perjantaina teki jo mieli juoksennella ja leikkiä Jutin kanssa, tällöin oli vain kylmän viileästi laitettava poika häkkiin rauhoittumaan ja sinne se monesti nukahtikin.
Kimppamielenosoitus häkittämisestä. Tässä noi molemmat on tosi hyviä, jaksaa tuijottaa vaikka kuinka pitkään.
Välillä nautittiin taas elämästä selälleen sohvalla bot päällä.
Ainiin. Vili kertoo:
Tänään mää oon jo kävelly pitkän (670metrin) lenkin neljällä jalalla eikä menny ku vartti ja tietty syöny. Kohta mää ajattelin nukkua.
Sitten... Siteen vaihto. Huoh. Meni ihan hyvin, haava oli puhdas ja hyvän näköinen. Viliä jännitti koko ajan jonkin verran, mutta nätisti se antoi käsitellä ja vaihtaa sidoksen. Huomasin, että nivunen vähän punotti, ilmeisesti iho oli ärtynyt teipistä. Olisiko vähän päässyt hankaamaan.
Laitoin uuden suojan ja teipin, karvaa oli jo tässä ajassa päässyt kasvamaan jonkin verran, joten teippi ei meinannut pysyä kunnolla kiinni. Vili ei ollut yhtään tyytyväinen teokseeni, joten tein saman uudestaan ja laitoin hieman tiivimmän paketin, kun luulin että sidoksesta jäi liian ilmava ja se kutitti. Äh, ei vieläkään mitään. Kokeilin myös laittaa tähän päälle vielä siteen, minkä kieritin jalan ympäri mutta siitä nyt ei ainakaan tullut mitään kun kyseessä on tollainen pökkelöjalka. Kyselin jo eläinlääkäriltäkin, että onko jotain kikkakolmosia, mutta ei ollut mitään, mitä en olisi jo tehnyt. Näillä mentiin siinä toivossa, että se on vain totuttelukysymys.
Paskanmarjat. Ulkoilusta ei tullut mitään, Vili olisi vain halunnut piehtaroimaan nurmelle kun ilmeisesti tuntui niin epämukavalta jalassa, enää ei auttanut että olin vain hihnan toisessa päässä vaan piti kiskoa koira niskavilloista takaisin tielle. Vili löy jarrut lukkoon ja tämän johdosta saikin sitten sylikyydin kotiin. Tältä päivältä pökälesaldo nolla. Ei ollut ollenkaan kiva ilta.
Lauantai 7.9.
Yhtä toivotonta menoa kuin perjantaina. Välillä oli hyviäkin hetkiä, mutta aina kun lähti liikkeelle, sidos muistutti itsestään.
Kunnes otin aamupäivällä siteen jalasta pois ja tittidii, syy Vilin käytökseen löytyi sieltä alta.
Iho oli ärtynyt entistä enemmän eikä tohon todellakaan tehnyt mieli laittaa yhtään mitään tarroja enää kiinni, joten tämä päivä on menty ilman suojaa. Katsotaan tilannetta huomenna uudestaan, jos on yhtä huono niin täytyy rimpauttaa elukkalääkäriin että saataisi tuohon jotain rauhoittavaa voidetta ja ehkä sen vuoksi sitten isompi tötterökin päähän.
Tilanne rauhoittui aivan silmissä kun siteen sai irroitettua. Vili nukahti samantien ja oikein kuorsaus kuului.
Vielä ei olla kovin paljoa jumppailtu. Välillä kutiteltu tassusta ja koukistettu/suoristettu jalkaa. Vili jumppailee aika paljon itse, niinkuin kuvista huomaa. Liikeradat ovat tilanteeseen nähden hyvät, eikä turvotusta juurikaan ole.
Lauantai on mennyt rauhallisemmin ja meno on paikkapaikoin samanlaista kuin meidän normaalissakin arjessa ilman tätä koko härdelliä. Tosin koirien ei anneta tällä hetkellä leikkiä keskenään ollenkaan, ettei haavereita tapahtu.
Seuraava etappi on 19.9. torstaina, kun mennään Espoon eläinsairaalaan tikkien poistoon ja kontrolliröntgeniin.
Kiitokset kaikille tsemppaajille. <3
Ps. Ärtynyt iho ei ole enää ärtynyt :) Katsellaan ja kuulostellaan nyt, miten jatketaan tästä eteenpäin. Toivottavasti pystytään jatkamaan ilman takapakkeja.
