Tässä kirjeeni ihanalle agilityopellemme:
Moi Sanna!
Lueskelin eilen illalla useampaan otteeseen tuon
artikkelin ja se herätti kyllä kaikenlaisia ajatuksia, pääosin vain
positiivisia.
Seuraavat asiat yliviivasin papereiltani, ja jäin miettimään niitä syvemmin:
-Sinä itse päätät mitä harjoittelet ja miten harjoittelet
Tällä
hetkellä ei kovin ajankohtainen, koska olen niin alussa, että treenaan
muiden neuvojen varassa, mutta ajattelin että tulevaisuudessa kun omat
tiedot ja osaaminen riittävät, on muistettava tämä. Paitsi periaatteessa
olen jo käyttänyt tätä ainakin kerran.
-Tiedot
ja osaaminen - tai niiden puute - vaikuttavat suuressa määrin siihen,
minkä koulutusmenetelmän henkilö valitsee ja kuinka hyviä tuloksia hän
saavuttaa.
Tämä on meillä hyvinkin ajankohtainen, koska
minulla ei vielä ole "tarpeeksi" tietoja tai osaamista, mutta uskon että
se on myös osittain meidän vahvuus koska otan mielelläni uusia
koulutusmenetelmiä ja vinkkejä vastaan. Niinkuin artikkelin alussakin
todetaan Ei ole montaakaan asiaa, joka
vielä tehtäisiin samalla lailla, kuin se tehtiin 80-luvun loppuvuosina.
Valtavia eroja löytyy jo 4-5 vuoden takaisiin käytäntöihin. Minulla ei ole hajuakaan mitä 4-5 vuotta sitten on opetettu :)
-Persoonallisuus
heijastuu luonnollisesti useimpiin asioihin ja vaikuttaa siihen, miten
henkilö ajattelee tai reagoi erilaisissa tilanteissa.
Itse
reagoin suhteellisen voimakkaasti erilaisiin tilanteisiin, esimerkiksi
jännitän kaikkia uusia tilanteita, esiintymistä, kilpailutilanteita, ...
Ajattelen myös aika supisuomalaiseen tyyliin varsinkin positiiviseen
palautteeseen ja sitä on välillä vaikea ottaa vastaan. Nykyään olen
kyllä oppinut jo ottamaan kehujakin vastaan... Palautetta
koiraharrastuksessa saan nykyään vähintään kaksi kertaa viikossa, ja
aina se on helpompi ottaa vastaan. Agilitytreeneissä jännittäminen näkyy
varmasti ainakin silloin jos tehdään pidempää rataa, ihan vielä ei
hahmotu kaikki ohjaustyylit :)
-...tuntee olevansa hieman häpeissään omasta epäjohdonmukaisuudesta.
Nykyään
vähemmän, alkuvaiheessa enemmän. Nyt maltan itsenäisestikin käydä radan
huolellisesti ilman koiraa läpi, aluksi se tuntui tosi hassulta.
-On hyvin tavallista, että ohjaaja käyttää jonkinlaista sosiaalista uhkaa kouluttaessaan.
Eilen
mietin, että minulla on varmasti joskus käynyt näin, kun turhaudun.
Saatan tehdä jonkun pienen eleen, minkä vain Vili huomaa, enkä
välttämättä itsekään tiedosta tekeväni niin...
-Yritä noudattaa vain sellaisia oppeja, jotka ovat linjassa oman ideologiasi kanssa, niin ei tarvitse katua myöhemmin.
-Halua on toimia tietyllä tapaa, mutta ei keinoja.
-Tavoite on asetettu, mutta keinot saavuttaa se puuttuvat.Nyt rupean jo vähän toistamaan itseäni, mutta mielestäni nämä lauseet ovat hyviä.
-Katsele ja kuuntele muita, lue kirjoja ja artikkeleita ja ennen kaikkea - ajattele!
Ei lisättävää.
-Kun tiedät myös sen, mitä olet hylännyt, olet ottanut ison askeleen eteenpäin suunnitelmallisessa harjoittelussasi.
Olen hylännyt namialustan kontaktilta, tarkoittaako se, että me ollaan siis Vilin kanssa edetty :D Hehee.
-On huomioitava kaksi persoonallisuutta - koira ja ohjaaja.
-On aina muistettava, että agilityn tulee olla hauskaa sekä koiralle että omistajalle, ja hauskuus on se syy harrastaa lajia.
-Jos
ohjaajalla ei ole selviä tavoitteita, on olemassa suuri riski, että
harjoittelu jää huolimattomaksi eikä koiralla ole koskaan oikein
mahdollisuutta ymmärtää, mistä harjoittelussa oikein on kysymys.
Tällä
hetkellä tavoitteemme on viime kerralla saadun palautteen perusteella
rakennettu; hyppy,putki,pussi,rengas - esteiden varmistaminen ja
vahvistaminen eri kulmista, kontaktit, kepit. Tavoite on käydä
treenaamassa vakkarivuoron lisäksi ainakin kerran viikossa, siihen asti
kuin lumet tulee :) Sen jälkeen pitää miettiä uudestaan.
-Ajattelevina
ihmisinä meillä ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan myös velvollisuus
pohtia sitä, mitä teemme koiriemme kanssa ja miksi.
Aluksi
tehtävänanto kuulosti vähän pelottavalta, mutta eilen kuin luin noita
papereita läpi, niin sen jälkeen oon ajatellut paljon enemmän. Kiva kun
pyydät meitä tekemään myös ajatteluhommia, ainakin oma ajatusmaailma
koki ihan uuden, positiivisen kolauksen just :) Ja artikkelikin oli
mielenkiintoinen. Kiitos!!
Minun ja Vilin potentiaalinen maksimaalinen suoritustaso....
Tää on tosi vaikea. Listaan tähän alkuun nyt joitain meidän vahvuuksia
ja heikkouksia, mietin sitten, miten voisin saada heikkoudet vahvuuden
puolelle.
+Yhdessä ja erikseen olemme suhteellisen vikkeliä
+Vili on jo aika estevarma koira
+Molemmat ollaan agilitykentällä itsevarmoja, ja pystytään tekemään harjoitteita myös jonkinlaisessa häiriöissä
+Into
+Yhteistyökyky on vahvistunut
-Minun tietotaito, esim erilaiset ohjaukset
-KKK; Keinu, Kepit, Kontaktit
-Herkut häiriönä
-Jännittäminen
-Epävarmuus
Tietotaito
kehittyy varmasti, käymällä sinun ja Henrikan opeissa, juttelemalla
treenikavereiden kanssa, lukemalla jne. KKK saadaan kuntoon
treenaamalla, uskon siihen, että joku päivä me handlataan ne kaikki
hienosti :) Herkkuhäiriöön mun pitää kyllä kysyä neuvoa, nyt ei ole
"pitkään aikaan" tää haitannut, mutta varmasti jos kentällä olisi
keitettyjä broikun sydämiä niin olisin neuvoton :( Jännittäminen ei ole
loppunut jalkapallopeleissäkään, niin tuskin tulee loppumaan
agilityssäkään. Mutta sen voi kääntää vahvuudeksi sitten, kun
suorituksen alkuvihellys on tullut ja jännitys laukeaa älyttömänä
adrenaliinipaukkuna! :) Epävarmuus on oma ongelmani, joka heijastuu myös
Viliin. Uskon, että epävarmuudestakin saadaan tehtyä varmuus, kun
tietotaito ja osaaminen vahvistuvat. Toivon ja pyrin siihen, että
päästäisi ensi vuonna Vilin kanssa kisaamaan ykkösissä. :)
Toivottavasti en vastannut ihan ohi aiheen tuohon potentiaalinenmaksimaalinensuoriutumistaso-kysymykseen....
Huomiseen!
-Johanna-
Jouduin laittamaan vielä perään yhden sähköpostiviestin, koska eihän me huomenna nähdä, vaan vasta torstaina - ylihuomenna! :D
Artikkeli mistä poiminnat ovat ja minkä perusteella tein ajattelutyötä, löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://canisfiles.pp.fi/artikkelit/Miten%20treenaat%20agilitya.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti