Ohi on!

Pikaiset kuulumiset!

Hengissä ollaan :) Ja hyvin meni. Meidän suunnitelma toimi loistavasti. 

Ainoastaan yhden kerran Vili panikoi, kun Jutin piti päästä pissalle kriittiseen 23:30 aikaan. Palautuminen tästä oli todella nopeaa, pari-kolme minuuttia kyyhötti boksissaan ja sen jälkeen koko juttu oli unohdettu.

Juti ei tajunnut mistään mitään - se vaan leikki, nukkui ja söi. 

Vili oli lähinnä hämmentynyt, ei kuitenkaan pelokas. 

Suurimman osan ajasta pojat nukkuivat, ja tälläkin hetkellä molemmat vetelee sikeitä.

Vielä on edessä "iltalenkki", jolle lähdetään aikaisintaan klo 02:00.

Odotan niin että se on ohi ja päästään nukkumaan. <3 

Toivottavasti ruudun silläkin puolen on kaikki hyvin.

______________________________________________

Karua luettavaa nuo karkurit.fi ilmoitukset. 

Ne on jotain sellaista, mitä en vaan pysty käsittämään.

Niin iso osa on pentujakin.

Surullista :(

_______________________________________________

Yksi pieni toivomus: Rankkasade

Huomiselle nimittäin, voi kun ois kivaa! Tosin ei nuo viikonlopun sateetkaan ole pahimpia räkänokkia ennen virallista paukutteluaikaa pitänyt poissa pahanteosta. Lähes joka lenkillä on pamahdellut. Yhtään rakettia en itse ole nähnyt. Se myös tarkoittaa sitä, että en ole päässyt purkamaan raivoani näille kakaroille vaan joutunut puhisemaan itsekseni otsa kurtussa lenkkipoluilla. 

Meidän lenkit on paukuttelusta huolimatta sujuneet kohtuullisen hyvin. Pessimistin vikaa kun jonkun verran löytyy, niin on vaikea sanoa että TODELLA hyvin, uskon sen kostautuvan vielä. 

Aloitin perjantaina vuohenjuuri-valeriaana (KLIK) kuurin molemmille koirille. 

Torstaista eteenpäin on Vilin vakiolenkkivarustukseen kuulunut myös Thundershirt (KLIK).

Huomenna klo 17.30 ja klo 23.30 Vili saa myös annoksen Valeriaanaa (KLIK).

On aivan sama kuuluuko pamahdus läheltä vai todella kaukaa, Vili erottaa silti "vaarallisen" vaarattomasta. Vaarallisia ovat aseet ja raketit. Vaarattomia oikeastaan kaikki muut kovat äänet. Nämä meidän lenkeillä pamahdelleet raketit on luokiteltu nyt vaarattomiksi (!!!!). Paitsi yksi oli vaarallinen, tällöin oli Thundershirt saunassa kuivumassa pesun jäljiltä. Joten joudun myöntämään että se toimii! 

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on myös paukkuarkojen koirien omistajia ja mikäli ette ole vielä kokeilleet Thundershirttiä, niin suosittelen sitä kovasti. Kyllä, tämä on mainospuhe, mutta itse en hyödy siitä yhtään mitään, olen vain kovin onnellinen että me ollaan löydetty joku apu edes näille UV:ta edeltäville päiville. 

Vilin Thundershirt (*) on kokoa S. Aluksi olin itsekin skeptinen koko tuotetta kohtaan, mutta en voinut olla kokeilematta kun sillä on kuukauden palautusoikeuskin.

* Thundershirt-paidan toiminta perustuu jatkuvaan hellään paineeseen, joka luo turvallisuuden tunnetta ja rauhoittaa koiraa tilanteessa, jossa se kokee itsensä levottomaksi.

www.mustijamirri.fi

 Kotimatkalla poikkean Tammiston Murren Murkinaan ostamaan isot luut, jotka pojat saa huomenna iltapalaksi, Jutille ainakin maistuu, toivotaan että Vilikin pystyy rauhoittumaan syömään.

Tekisi mieli julkaista tämä vasta illalla kotona, jotta saisin lisättyä myös kuvia, mutta julkaisen nyt jo siinä toivossa että joku nappaa tästä jotain vinkkejä omaan UV:n viettoon.

Rauhallista uutta vuotta kaikille!

ILOtulitukset taas mielessä

Kuvat on otettu lauantaiselta lenkiltä. 

Tämän iltainen lenkki, mistä tekstissä kerrotaan tapahtui samalla reitillä.

Nyt niitä pitää taas juosta karkuun. Vilin nimittäin. Tänään lenkillä kohtasimme ensimmäisen raketin, sitä ennen Vili oli jo hämmentynyt jostain muusta pamahduksesta. Sain Vilin onneksi kiinni, vaikka se lähtikin mua karkuun. Syy miksi sain sen kiinni, oli kolme (onneksi kilttiä) sakemannia, jotka tuli meitä vastaan, Vili pysähtyi hämmentyneenä niiden eteen, jolloin sain kaapattua sen kiinni. Tää tässä on kaikista **ttumaisinta, kun se ei hakeudu mun luokse turvaan, vaan lähtee piiloon.

Juti ei reagoinut tänään paukkeisiin, eikä Vilin jännittämiseen ollenkaan, se kulki vapaana lenkin loppuun asti touhuten muiden koirakavereiden kanssa.

Huoh. Viime vuonna käytimme uutena vuotena luontaistuotteita ja samoilla linjoilla mennään myös tänä vuonna. Meidän viime uudesta vuodesta voi lukea TÄSTÄ (klik), se oli todella stressaavaa aikaa...

Oon jutellut muutamankin kaverin kanssa nyt jo asiasta, ennen tätä päivää ja varsinkin tämän päivän jälkeen kun tuli tuo muistutus, että nyt niitä rupeaa taas näkymään.

 Huomenna meidän huudeilla on tosiaan armeijan sotaharjoitus. Ainiin. Samaiset sotapojat olivat meidän metsäreitillä tänäänkin. Kysyin yhdeltä sotilaalta, että eihän ne enää tänää ampuile ja hän sanoi että tämän päivän jutut pitäisi olla ohi, mutta ei noista harjoituksista kuulemma koskaan tiedä etukäteen. Intin paukkeita ne ei kuitenkaan tänään ollut, vaan jotain muita.

Oli muutenkin todella kuumottavaa mennä pilkkopimeässä metsässä mun otsalampun ja koirien valopantojen valaistessa. Onneksi mukana menossa oli myös Nea gööttityttöjensä Dustyn ja Iisin kera. Yksin en olisi lähtenyt.

Vili löysi sotapoikien muonavarastot ja kävi varkaissa, joutuukohan se vankilaan? Yritti syödä sellaisen pienen voi-rasian kokonaan, kaivoin sen kurkusta sen pois, kun tajusin että se ihan oikeasti nielaisee sen ihan just. Onneksi kukaan ei nähnyt, tai ainakaan sanonut mitään. Nyt sille voi jo melkein nauraa. Heeleri jätesäkissä penkomassa inttipoikien safkoja :)

Huomisen sotasuunnitelma:

* Aamulla J vie ulos ja antaa aamuruoan *

* Mä tuun töistä heti kun pääsen, oon kotona 15 aikaan *

* 15:15 mennään Haltialaan lenkkeilemään Nuka-heelerin kera ja toivottavasti saadaan lenkkeillä pitkään ilman mitään ilotulituksia tai muita paukkeita. *

* Lenkin jälkeen käydään Vilin kanssa Mustissa ja Mirrissä ostamassa thundershirt *

* viimeistään 19:00 lähdetään iltalenkille *

* 20:00 koirat saa isot hirven luut (sota alkaa) *

* Katsotaan miten tilanne etenee, toivottavasti päästään kuitenkin nukkumaan ennen 01:00 (sodan arvioitu päättymisaika) *

* Koirat takapihalle pissalle ennen nukkumista *

Uuden vuoden aikaa miettii nyt jo väkisin, heti kun raketit tulee myyntiin (onko ne jo jossain tullut), joutuu meilläpäin Vilin vapaanaolon rajoittamaan aidatulle alueelle, mistä se ei varmasti pääse karkuun.

Meidän uuden vuoden alustava suunnitelma on tällainen:

* Ensinnäkin me, tai ainakin minä, olen koko uv:n kotona. *

* Koirien kevythäkit autoista sisälle, jonnekin turvalliseen nurkkaan, minne voi tarvittaessa piiloutua. *

* Lenkit tehdään hyvissä ajoin ja pidetään ihan minimissä varsinkin kellon lähestyessä 18. *

* Vuohenjuuri-valeriaana tabut otetaan käyttöön jo edellisinä päivinä (luontaistuote). *

* Nestemäinen valeriaana lähempänä 18 ja myöhemmin illalla. * 

* Aamuruoka jätetään minimiin, jotta illalla voi herkutella senkin edestä lihaisalla luulla ja kongilla. Ehkä myös herkkupiiloja, jos Vili uskaltautuu kevythäkistään ulos. *

* Mahdollisesti Thundershirt päällä. *

* Valot päällä, verhot kiinni, musiikki kovalle, telkkari kovalle *

* Itsellekin herkkuja ja hyviä leffoja *

Mitä ILOA ilotulitteista oikeasti on? Ihan oikeasti. 

Pystyykö kukaan perustelemaan niiden käyttöä? 

Keksiikö kukaan mitään turhempaa kuin ilotulitukset?

Vuodenvaihde luontaistuottein

Tästä se alkoi. Noin klo 16 ensimmäiset kunnon jysäykset. Juuri silloin kun meidän piti lähteä "viimeiselle" lenkille jotta kerkeämme helposti ennen klo 18 kotiin rauhoittumaan. Tästä hetkestä eteenpäin tiesimme, että noin 10 tuntiin ei voida mennä ulos. Näin ne alaikäiset nuoret ketkä meidän läheisellä bussipysäkillä ottivat varaslähdön ja lähdin vihaisena talsimaan heitä kohti. Samaan aikaan huomasin myös poliisiauton tulevan samalle suunnalle. En tiedä näkikö pojat vielä siinä vaiheessa poliiseja, joka tapauksessa he ottivat jalat alleen ennen kuin sain sanottua mitään. Prkl.

 Näissä tunnelmissa jatkettiin. Yhtään ei auttanut se, että Vilin olisi periaatteessa ollut "pakko" päästä ulos. Se söi noin 0,5kg kinkkuviipaleita, minkä olin heittänyt roskiin ja nostanut roskiksen ovelle, itse lähdin hakemaan pitkähihaisen paidan yläkerrasta. Tällä välin Vili meni avaamaan pussin ja hotkaisi jok ikisen kinkun viipaleen. Oon elänyt luulossa, että Vili EI varasta silloin kun ollaan kotona, mutta nyt tuli nekin luulot oikaistua. Tämä keissi muutti siis aikalailla meidän UV suunnitelmia. Miksi juuri tänään.

Kinkun turvotuksen lisäksi Vili täytti mahaansa vedellä koko illan, olihan se kinkku suolainen. Oli inhottava katsella kun sillä oli niin tukala olla. Siltä se ainakin näytti kun vatta oli huomattavasti suurempi kuin normaalisti ja ihan pinkeä.

Jouduin antamaan ekan nestemäisen valeriaana satsin jo 16.30. Se taisikin tepsiä ihan kivasti. Huomasin, että Vili yhdistää paukkeen vielä tässä vaiheessa vain etuoveen, joten livahdettiin takaovesta noin 100metrin "lenkille", jonka aikana ei onneksi paukkunut. Otin varman päälle ja laitoin Vilille valopannan lisäksi valjaat, joihin laitoin hihnan kiinni. Tarpeet tuli tehtyä ja äkkiä takaisin sisälle ennen kuin paukkuu taas.

Meillä oli sisällä kaikki valot päällä, alakerran ja yläkerran telkkarit kovalla, sekä musiikkivehje pauhasi siinä taustalla. Oli ihan hassua, miten siihen meteliin itsekin tottui jossain vaiheessa.

17-19 meni todella rauhallisesti. Ulkona paukkui, ihmiskorvaan se ei kuulunut kodin mekkalan johdosta, mutta varmasti Vili kuuli ainakin osittain. Oli helpottavaa, kun alku meni hyvin, siinä pääsi itsekin vähän rentoutumaan.

Tiedä sitten, johtuiko rentoutuminen luontaistuotteista vai kinkusta, osittain varmaan molemmista. Vuohenjuuri-valeriaana tablettien vaikutusta en omin silmin nähnyt, mutta siihen uskon, että nestemäinen valeriaana rentoutti Vilin joksikin aikaa.

22-24 välillä Vili pyysi kaksi kertaa ulos. Se oli juonut niin paljon (hitsin kinkku). Hihna taas valjaisiin kiinni ja panta kaulaan, vaikka mennäänkin omalle aidatulle pihalle. Heti oven avauduttua "pikapissa", joka kesti ainakin minuutin. Koko ajan paukkui, mutta Vili keskittyi omaan juttuunsa, heti kun se oli valmis niin salamannopeesti takaisin sisälle. Siellä se kyyhöttikin pöydän alla noin vartin, jonka jälkeen vasta sain otettua siltä valjaat ja pannan pois. Annettiin sen olla siellä ihan rauhassa siihen asti, että itse pyrki vähän lähemmäs.

Tämä siis kaksi kertaa tällä aika välillä.

Toisen ulkoilu kerran jälkeen kun Vili uskaltautui pöydän alta pois, se jäikin loppu illaksi kaverimme jalkojen juureen, jonne sitten nukahti. Tätä ennen oli annettu toinen satsi nestemäistä valeriaanaa.

Ilman kinkkua ilta ja yö olisi mennyt varmasti paljon paremmin, olihan meidän suunnitelmat vähän eri. Tästä piti nyt jättää ylimääräiset herkut pois + iltaruoka johon kuului iso lihaisa luu, jonka kaluamiseen meni seuraavana päivänä piiiiiitkä tovi.

01:30 rupesi satamaan niin paljon, että uskaltauduttiin iltalenkille. Sieltä täältä kuului pamahduksia, mutta mitä enemmän käveltiin, sitä paremmin meni. Ajattelin, ettei mennä sisälle ennen kuin Vili on kakannut, olihan sen maha aivan tupaten täynnä, ja viimeksi tämä tapahtui melkein puoli vuorokautta sitten. Oltiin ulkona reilusti yli tunti, ehkä 1,5tuntia, mutta mitään ei tullut. Pissoja vain. Mentiin kotiin ja laitettiin kello soimaan muutaman tunnin päähän (klo 9), jolloin uusi yritys.

Aamulla heräsin vähän ennen kelloa ja ilahduin kun sisälle ei ollut tullut minkäänlaista vahinkoa, vaikka lähtökohdat oli juuri sen oloiset että näin tulee käymään. Äkkiä ulos. Jonkin matkaa käveltiin ja sitten saikin jo huokaistua helpotuksesta.

Periaatteessa vuoden vaihde meni ihan hyvin, mutta ei silti "suunnitelmien mukaan". Ensi vuonna meillä on varmasti samat dropit käytössä. Eli vuohenjuuri-valeriaana ja nestemäinen valeriaana. Silloin vaan pidetään huoli siitä, että Vili ei syö yhtään ylimääräistä, ja saadaan lisättyä herkkujen piilottelut ja jättiluu mukaan.

Vuohenjuuri-valeriaana tabuihin pääsee tutustumaan lisää maahantuojan nettisivuilla osoitteessa www.shetland.fi. Suora linkki TÄSTÄ. Valeriaanasta lisätietoja tällä hetkellä vain maahantuojan nettikaupassa osoitteessa www.bestpet.fi. Suora linkki tuotteeseen TÄSTÄ.

Vuodenvaihde oli itsellekin selkeästi tosi raskas, eilinen meni vain lenkkeillen, syöden ja nukkuen. Vilin ohjelma oli aika samanlainen, mutta nyt mukaan kuului tämä luu. :)

Toivottavasti tänään ei pauku, vielä myöhään eilen illalla rakettien ampujat saivat pikkukoiran hämilleen ja se menikin perimmäiseen nurkkaan kyyhöttämänä, jonne sitten myös nukahti hetkeksi. Sieltä nostin sen jonkin ajan kuluttua sänkyyn ja loppu yö saatiinkin olla rauhassa. Itse en kyllä juuri nukkunut.. Kiitos monien päiväunieni :D

Ps. Todella surullista katsottavaa karkureiden etusivun ilmoitukset. Kuinka moni näistäkin karkaamisista oltaisi voitu välttää... "koira karkasi, kun säikähti rakettia", no ihanko tosi.... Eläinraukat.

Ilotulitukseen valmistautuminen

Mun oli tarkoitus aloittaa loman jälkeiset päivittelyt aivan muulla, mutta ajattelin pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja kertoa meidän kokemusten pohjalta miten me tähän vuoden vaihteeseen ollaan valmistauduttu/valmistaudutaan.

Vili on siis erittäin paukkuarka, eikä ollakaan pidetty sitä nyt moniin päiviin enää vapaana lenkeillä, koska rakettejahan myydään jo paljon ennen uutta vuotta. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät ymmärrä noudattaa pamautteluaikoja. Luin eilen facebookista lyhyen ja hyvän tietoiskun, minkä kaikkien pitäisi nyt viimeistään ymmärtää.

"Ulkona paukkuvat jo ilotulitteet, joten toivon, ettei kukaan pitäisi enää koiriaan irti loppuvuonna eikä vielä 1. päivänäkään, mikäli raketteja saattaa paukkua lähistöllä. Jos haluaa rakettien kanssa juhlia, se kannattaa tehdä muualla kuin omalla pihalla koiran läheisyydessä. Koiraa ei myöskään saa jättää aattona yksin pimeään ja hiljaiseen taloon! Jätä radio, tv ja valot päälle sekä sulje verhot. Vaikkei koira tulitteita ja paukkeita pelkäisi, niin ei se niistä nautikaan. Valitettavan usein koira saattaakin pelätä pauketta / reagoida paukkeeseen tänä vuonna, vaikkei se vuosi sitten olisi niin tehnytkään. Nyt oma itsekkyys narikkaan ja pitäkää koiristanne huolta."

Tähän lisättäköön vielä toinen poiminta: "Useimmin lemmikit, jotka karkaavat, ovat juuri niitä, jotka eivät ole ikinä aiemmin pihasta lähteneet tai raketteja pelänneet."

Vilin reaktiot paukkeisiin ovat hyvin tyypilliset; se ei kuule eikä näe mitään muuta, jähmettyy vain tärisemään ja etsii piiloa. Näin varmasti tekisi ulkonakin. Varmuudella voin todeta, että ei varmasti tulisi luokseni ja pyrkisi esimerkiksi syliin. Se lähtisi etsimään oikeaa piilopaikkaa. Viime vuodenvaihde meni J:n siskolla talo- ja koiravahtina. Olosuhteet huomioon ottaen ajattelimme että tämä nakki napsahti juuri oikeaan aikaan, talo on tuttu, koirat ovat tuttuja (eikä ne pelkää), me ollaan koko ajan kotona, verhot kiinni, telkkari pauhaa. Ehei, Vili kaivautuu sohvan taakse nyhjöttämään jo ennen klo 18. Siirrettiin Vilin kevythäkki "turvalliseen" paikkaan meidän lähelle, jotta se voi kaivautua sinne viltteihinsä, ennemmin kuin nyhjöttää sohvan takana. Tähän vielä lisäyksenä että kevythäkki ei ole meillä koskaan suljettuna kun se on kotona.

2013 vaihteeseen ollaan valmistauduttu seuraavasti:

- aloitettiin Vuohenjuuri-valeriaana kuuri jo 26.12. Maahantuoja mainostaa sivuillaan tätä luontaistuotetta seuraavasti: "Perinteinen apu hermostuneille ja helposti kiihtyville eläimille. Käytetään rauhoittamaan eläimiä oudoissa tilanteissa, etenkin, kun halutaan välttää unisuutta (koiranäyttelyt). Hyödyllinen matkapahoinvoinnin ja kaatumataudin kohdalla. Erinomainen hyper-aktiivisten rauhoittamiseen. Todellinen apu ilotulitusaikana."

- tämän lisäksi meillä on odottamassa nestemäinen Valeriana. Tuote on sen verran tuore, ettei sitä ole maahantuojan kotisivuilla, mutta nettikauppaansa ovat kerenneet päivittää seuraavat tiedot: "Tämä nestemäinen Valeriana-yhdiste on oivallinen apu tilanteisiin, jotka pelottavat, hermostuttavat, ahdistavat tai kiihdyttävät lemmikkejä! Se vaikuttaa nopeasti, jopa 30 minuutissa kun se annetaan suoraan lemmikin suuhun. Koska yhdiste on nestemäistä, on se erittäin helppo annostella suoraan suuhun tai ruuan sekaan - tai vaikka kissan tassulle, josta kisu sitten nuolee aineen suuhunsa! Tätä Valeriana - yhdistettä voi käyttää myös Vuohenjuuri-valeriana tablettien lisäksi erityisen pelottavissa tilanteissa, esim. Uuden Vuoden aattona ilotulitusten paukkeen ollessa pahimillaan."

- tarkoitus on myös piilotella nameja, tätä kyllä haittaa mahdolliset nenäpunkit, jotka vaikuttavat koiran hajuaistiin.

- Viliä on odottamassa myös iso ja mehevä luu iltapalaksi jonka kaluamiseen menee todennäköisesti aika kauan

- Olemme itse kotona, toivottavasti se tuo edes vähän turvaa. Tarkoitus on myös pitää verhot visusti kiinni ja kuunnella musiikkia/katsoa televisiota normaalia kovemmalla voimakkuudella.

Toivotaan näiden auttavan meillä tänä vuonna, tai edes vähän helpottavan edellisestä vuodesta. Jos ei auta, niin ensi vuodeksi varataan aika eläinlääkärille, jotta saataisi kunnon dropit.

Turvallista ja rauhallista vuoden vaihdetta kaikille lukijoille!

Aksaa ja loppusotaa

Eilen oli taas aksatreenit ja ai että kun teki hyvää. Kaikki muut ajatukset unohtuu kun sinne pääsee, todella terapeuttista ja hauskaa touhua :) Koitin taas luonnostella, minkälaista rataa tehtiin. Alkuun oli rataan tutustuminen ja sitä käytiin sitten pienissä pätkissä läpi. Aloitettiin siitä, mikä tuntui tärkeimmältä treeniltä meidän tämän hetkisessä harjoittelussa. Me valittiin Vilin kanssa kohta 6-10. Halusin vahvistaa sitä, että Vili seuraa mun tekemisiä, kun teen 9 jälkeen persjätön ja olen vaihtanut ohjaavaa kättä 8-9 välissä oikeaan. Tässä olisi myös mahdolisuus, että ohjaan epäselvästi ja Vili sujahtaa 23. Mitä nopeampi olin, sitä helpompi tämä radanpätkä oli, parhaimmillaan kerkesin 9 taakse silloin kun Vili oli kääntymässä 7:lta 8:lle.

Toinen asia mitä harjoiteltiin enemmän, oli persjättö. Kohdat missä sitä harjoiteltiin oli 5 ja 13.

Tääkin oli kyllä tosi kiva ja vauhdikas rata. :)

Sunnuntaille ilmoitin meidät HSKH:n tehis kouluttaa - koulutukseen, jonka pitää Eerika Kurkinen-Koskensalmi. Ajattelin, että nyt täytyy käyttää kaikki mahdolliset koulutukset hyväksi, kerta ei sitä vapaatreenikorttia vielä ainakaan saatu.

Eilen illalla kun tultiin treeneistä, niin kuulin autosta noustessa että noniiiiin ainiiiiin... Meidän pihoilla käytiin armeijan loppusotaa. Olihan siitä jonkun kanssa ollut puhetta, mutta sitä ihmettelin, ettei siitä mitään tiedotetta ole jaettu. Vili pelkää paukkuja, lähinnä ilotulitteita tosi paljon, mutta ihan samanlainen äänihän noista niitten paukkupatruunoista kuului. Vili hyppäsi autosta omasta boxistaan aika äkkiä mun syliin ja rimpuloi siinä sitten niin kauan että pääsin tiputtamaan sen sisälle. Sen jälkeen vasta lähdin hakemaan autosta muut romppeet..

Kotona Vili nyhjötti pöydän alla. Sen verran vedin sen sieltä pois että sain valopannan kaulasta kaappiin. Sitten se palasi pöydän alle. Vähän kun tilanne siinä rauhoittui niin Vili uskaltautui sieltä pois. Ruoan se söi nopeesti ja siitä huomasi että se on ihan jännittynyt. Ruoan jälkeen leikittiin ja tehtiin vähän temppuja. Menin itse käymään eteisessä, yllättäen Vili seuraskin mua sinne, hain äkkiä herkut seinän toiselta puolelta, ja sit jäätiinkin sinne leikkimään ja herkuttelemaan. Pahin pelko kun oli voitettu niin kipitettiin yläkertaan, jonne Vili sitten tuttuun tapaan nukahti. Välillä se havahtui kuuntelemaan, jos oikein kovaa paukahti, mutta ainakin jonkinlainen erävoitto! :)

Kaikenlaista

Posted by Johanna Jokinen on January 6, 2012 at 4:45 AM

delete   edit   comments (0)

En tiedä mistä alottaisin, on ollut niin paljon kaikenlaista nyt lähiaikoina.:)
Käytiin tosiaan marraskuussa pidennetyllä viikonloppulomalla Saksassa, jonka aikana Vili oli hyvässä ja luotettavassa hoitopaikassa kahden muun koiran seurana. Vili ei edes huomannut että oltiin poissa. Kaikki meni siis hyvin. Vili oli meitä lentokentällä vastassa, ja juoksi ihan täysiä halaamaan kun näki meidät siellä sisällä! Se oli niin ihana tunne, varsinkin kun vähän mietitytti, että onko se ollut liian hyvässä hoidossa, eikä kaipaa meitä enää takaisin Tai että se olisi unohtanut meidät. Ei kyllä ollut.

Uimassa käytiin Vilin ja Vilin kaverin Oscarin kanssa, joka on myös heeleri. Helsinkiin avattiin lähelle Mellunmäkeä uusi koirauimala, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Sain varattua ajan heti avajaispäivälle, 19.12. klo 17.30. Vähän koiria jännitti että missä ollaan, kun siellä "hallissa" vähän kaikui ja kuului muiden koirien ääniä ja loisketta. Ennen kuin koirat pääsi polskimaan ne piti käydä huuhtasemassa. Ensimmäinen tunti koirauimalaan pitää varata niin, että siellä on uimaope ohjaamassa miten tulee käyttäytyä ja toimia. Opettaja oli varman oloinen, mutta Vilin mielestä kuitenkin vähän pelottava. Puettiin liivit päälle, ja Vili oli valmis veteen.
Uima-altailla on rampit mistä koira voi laskeutua itse veteen, mutta Vili ei siitä koskaan mennyt, en tiedä oliko se sitten sen mielestä niin pelottava. Aika meni tosi nopeasti, eikä oltu varmaan kuin vartti altaiden puolella, se riitti näin ensi kertalaiselle ainakin. Oscar on käynyt aikaisemminkin Hyvinkään koirauimalassa.
Lopussa Vili jo nouti lelua altaasta, mutta ei vieläkään kuitenkaan itse uskaltanut/halunnut ottaa sitä askelta siinä rampilla, vaan Vili piti nostaa veteen. Se ei kuitenkaan heti ollut lähtemässä pois vaan kiltisti kävi hakemassa lelun ja sitten vasta tuli takaisin. Lopetettiin uiminen hyvään kokemukseen Kokonaisuudessaan koko paikasta jäi aika positiivinen kuva, vaikka siellä olikin jotkin asiat vielä tosi vaiheessa, esimerkiksi ruoka/tarvikehyllyt ja tavarat oli vielä pahvilaatikoissa ja laittamatta esille, mutta ehkä ensi kerralla näemme miltä siellä kuuluisikin näyttää

Samalla viikolla tuli myös Vilin ensimmäinen JOULU. Menimme Jouluksi Vilin kanssa isälleni josta reissasimme Joulupäivänä äidilleni. Lyhyesti tiivistettynä Joulu meni hyvin kaikin puolin, Vili ei pelännyt pukkia, ja oli ilmeisesti ollut kiltisti, kerta lahjojakin sai. Ensimmäisen lahjan avaaminen meni vähän harjoitellessa ja kovin hitaasti, mutta siististi kuitenkin aukesi. Toinen lahja avautuikin sitten jo vauhdilla, nopeasti kulma rikki ja sitten lahjan saikin jo vedettyä ulos! Äidilläni Vili sai myös lahjoja, ja ne se avasi nopeasti ja aika siististi. Äidilläni oli myös pari lahjaa meidän isännälle, ja Vili ilmeisesti ymmärsi että ne oli sille. Kun siirryimme keittiöön syömään, niin ihmeteltiin että mikä olohuoneessa rapisee, Vili siellä availi lisää lahjoja Ihan kuin pieni lapsi, "nämä kaikkihan ovat minulle ja mikään ei riitä".

Joulusta ja sen pyhistä hypätään vauhdilla pari päivää eteenpäin. Olin ottanut välipäiviksi lomaa, jotta kerkeän reissata kaikki sukulaiset samalla kertaa. Pari päivää kerkesin olla myös kotona, sitten 30. päivä pakattiin tavarat ja lastattiin auto, muutettiin viikoksi isoon omakotitaloon koiravahdeiksi. Perillä odotti kaksi ilosta cockeria. Nyt viedään jo viimeistä päivää, ja kaikki on mennyt koirien kanssa hyvin. Tänään illalla haetaan niiden perhe lentokentältä ja muutetaan takaisin kotiin, mutta ei vielä mennä niin pitkälle. Tätä päivään enne ollaan koettu myös uuden vuoden raketit!

Cockerit ei välittänyt uudesta vuodesta, eli tässä tapauksessa raketeista yhtään, mutta Vili meni ihan paniikkiin. Se oli koko ajan kauheassa jännitystilassa ja etsi piilopaikkaa. Siirrettiin sen kevythäkki olohuoneen puolelle, että se pääsisi sinne "turvaan". Siellä se sitten kyyhötti monta tuntia, jossain vaiheessa se onneksi nukahti sinne, eli tilanne vähän rauhoittui sen osalta. Kahden aikaan yöllä lähdettiin sitten koirien kanssa "lenkille" tuohon etupihalle. Laitettiin kaikki varmuuden vuoksi kiinni, vaikka piha onkin aidattu. Cockerit päästettiin irti kun huomattiin että ei ne oikeasti reagoi mihinkään mitä jostain kaukaa vielä kuului. Viliä vaan aluksi lähinnä jännitti ja se seurasi meitä. Hetki kun oltiin kävelty niin Vilikin rupesi jo vähän haistelemaan, eikä enää seurannut meitä. Päästettiin sekin irti, eikä se edes juossut heti ovelle, että päästäkää mut sisälle "lenkkeiltiin" (eli käveltiin ympyrää siinä vielä hetki ja kun tarpeet oli tehty ja virtaa vähän kulutettu niin painuttiin pehkuihin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tällä viikolla ollaan touhuttu jo pari kertaa cockerien lisäksi myös Vilin boyfriendin Sakun kanssa, tiistaina käytiin Haltialassa ja eilen torstaina käytiin Kallahdessa kävelemässä vähän meren rannalla Oli kyllä upeen näköstä ja aika meni tosi nopeesti. Oli pilkkopimeetä ja siellä me paineltiin metsissä ja poluilla otsalamput päässä ja koirat vapaana. Tykkään. Aiheutti vähän hämmennystä, lähinnä omassa pääkopassa kun lenkin jälkeen vedettiin keskellä pimeetä parkkipaikkaa lenkkikamat pois päältä, alla oli edustustamineet, kun oltiin menossa pikaisesti käymään meidän kaverin ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisissa

Nyt on loppiainen. Perjantai. Meillä kävi Vilin kanssa älyttömän hyvä tuuri. Päästiin ensimmäisellä yrittämällä HSKH pentutoko kurssille, joka alkaa tänään Mua jännittää kauheasti. Ei olla juurikaan reenattu pariin kk, tai todella epäsäännöllisesti ollaan, mutta ilman mitään tavoitetta. Onneksi ohjelman mukaan tuolla lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, eli voidaan palautella vähän jo opittuja asioita mieleen tällä ensimmäisellä tunnilla ainakin. Mitään uutta ei pitäisi vielä tulla. Erittäin positiivisin mielin lähden kyllä tolle kurssille, toivottavasti päästään myös jatkossa.

Tavoitteita ei olla vielä asetettu, olisi kiva saada joltain kokeneemmalta jotain realistisia mielipiteitä, mihin meidän kannattaisi aluksi tähdätä ja minkälaisella aikavälillä. Ollaan niin kokemattomia, että en edes ymmärrä mistään koiraurheilusanastoista mitään No ok, ehkä joistain, mutta en kovinkaan monesta. Ehkä tuolta kurssilta jäisi jotain sitten senkin saralta käteen. Edelliset kurssit on ollut myös kivoja, hyviä ja ollaan opittu paljon, mutta niillä 13, pentukurssilla opeteltiin myös niin paljon muutakin kuin tokoa. Niistä on kyllä joka tapauksessa ollut suunnatton määrä apua.

Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Palaan tähän asiaan vielä jossain vaiheessa, en välttämättä tänään mutta ei sitä koskaan tiedä Voi olla, että viimeinen ilta täällä babysitterinä menee vähän säheltäessä, kun yrittää muistaa mihin on kaikki omat tavarat jemmannut. Huomenna meen heti aamusta HSKH talkoisiin, sunnuntaina on tiedossa retki Husön poluilla Vilin kääpiöpinserikavereiden kera, sitä ennen käyn itse lenkkeilemässä futisjoukkueelaisten kanssa.