  edit  comments (0) |
Vuosi täynnä Vilpertillä, hui 
Sen kunniaksi vietetään tänään aivan uskomattoman älytön normaali arkipäivä treeneineen 
Sen kunniaksi vietetään tänään aivan uskomattoman älytön normaali arkipäivä treeneineen 
torstai 26. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Palveluskoira Vili
| edit comments (0) |
Yks juttu vielä, eilen oltiin nimittäin treenailemassa TOKOa aika mielenkiintosessa seurassa Hommahan meni näin, että Emmi pyyti meitä treenaamaan jonnekkin kaikille avoimeen jutskaan TOKOa. Hahah kuulostaapa hyvältä näin jälkeenpäin ajateltuna
No tulipa sitten lähettyä niitten matkaan ja Kivikkoon kun päästiin niin avasin suuren suuni ja kysyin että onko täällä se kaikille avoin tokotreeni Vastaus oli että juuu tuota ööö.. Helsingin Palveluskoiraharrastajat Ry:n mahdollisille uusille jäsenille kyllä, mutta heeleri ei kyllä ole palveluskoira.... Hups! Ei meitä silti potkittu pellolle, vaan saatiin jäädä sinne sakemannien, ja sen semmoisten tulevien palveluskoirien sekaan. Ja eihän siellä mitään TOKOa ollut, vaan BH-juttuja ne tais treenailla ? Mutta samoja asioita niissäkin näköjään on.
Vilin kanssa tehtiin ekaa kertaa liikkestä seisomaan jäämistä JA SE MENI IHAN HYVIN. Ollaan vaan lähinnä harjoteltu "seiso"-käskyä kaikenlaisissa jutuissa, mutta nyt ekaa kertaa seuraamisen yhteydessä sanoin "seiso". Välillä Vili jäi seisomaan yhdellä käskyllä, välillä se otti aika paljon häiriöö haukkuvista koirista, vinkuvista palloista ym. Saatiin vinkki, että heti kun oon sanonut "seiso"-käskyn, niin käännyn Vilin eteen naama siihen päin seisomaan, ettei se pääse etenemään yhtään ja siitä sitten peruutan taakseppäin. Tehtiin sitä aina välillä ja välillä taas ihan normaalisti. Meni tosiaan IHAN HYVIN, mihin oon erittäinerittäin tyytyväinen! Tuli otettua iso loikka eteenpäin!
PITÄÄ USKALTAA EDETÄ - on se juttu mistä meille puhuttiin maanantaisella agiluennolla, ja mikä todettiin tänään ihan OIKEASTI
Kiitos vielä HPH:lle, että saatiin jäädä treenailemaan Ja E:lle tietty, että pyyti meiät mukaan
Hommahan meni näin, että Emmi pyyti meitä treenaamaan jonnekkin kaikille avoimeen jutskaan TOKOa. Hahah kuulostaapa hyvältä näin jälkeenpäin ajateltuna No tulipa sitten lähettyä niitten matkaan ja Kivikkoon kun päästiin niin avasin suuren suuni ja kysyin että onko täällä se kaikille avoin tokotreeni
Vastaus oli että juuu tuota ööö.. Helsingin Palveluskoiraharrastajat Ry:n mahdollisille uusille jäsenille kyllä, mutta heeleri ei kyllä ole palveluskoira.... Hups! Ei meitä silti potkittu pellolle, vaan saatiin jäädä sinne sakemannien, ja sen semmoisten tulevien palveluskoirien sekaan. Ja eihän siellä mitään TOKOa ollut, vaan BH-juttuja ne tais treenailla ? Mutta samoja asioita niissäkin näköjään on. Vilin kanssa tehtiin ekaa kertaa liikkestä seisomaan jäämistä JA SE MENI IHAN HYVIN. Ollaan vaan lähinnä harjoteltu "seiso"-käskyä kaikenlaisissa jutuissa, mutta nyt ekaa kertaa seuraamisen yhteydessä sanoin "seiso". Välillä Vili jäi seisomaan yhdellä käskyllä, välillä se otti aika paljon häiriöö haukkuvista koirista, vinkuvista palloista ym. Saatiin vinkki, että heti kun oon sanonut "seiso"-käskyn, niin käännyn Vilin eteen naama siihen päin seisomaan, ettei se pääse etenemään yhtään ja siitä sitten peruutan taakseppäin. Tehtiin sitä aina välillä ja välillä taas ihan normaalisti. Meni tosiaan IHAN HYVIN, mihin oon erittäinerittäin tyytyväinen! Tuli otettua iso loikka eteenpäin!
PITÄÄ USKALTAA EDETÄ - on se juttu mistä meille puhuttiin maanantaisella agiluennolla, ja mikä todettiin tänään ihan OIKEASTI
Kiitos vielä HPH:lle, että saatiin jäädä treenailemaan
Ja E:lle tietty, että pyyti meiät mukaan Heelereiden rauniopäivä + agiluento
| edit comments (2) |
Sunnuntaina 14-17 Roihupellon raunioradalla viiletti melkein kymmenen hilleriä! Kaikki kylläkin yksitellen mutta kuiteski! Eka päivä tänä vuonna kun aurinko paistoi niin kovasti, että joutui ihan takin heittämään pois kun tuli kuuma. Ei valittamista Hirveän persoonallisia tapauksia taas jokaikinen heeleri. Se on hauska nähdä kun joissain roduissa en huomaa koirissa yhtään mitään eroa, mutta mun mielestä yksikään heeleri ei oo ollut vielä tismalleen samannäköinen kuin toinen Tai sitten mun heelerisilmä on jo sen verran harjaantunut..
Rauniorata oli jotenkin todella kotoisa paikka, ehkä joku päivä mulla on niin iso takapiha, että saan siitä samanlaisen
En tiedä mikä siinä siellä juoksentelussa niin paljon kiehtoo. En tykkää yhtään tasaisessa maastossa juoksusta, mutta tommosessa voisin vetää vaikka maratoonin jos kunto kestäis! Vili nyt juoksee missä vaan, mutta selkeästi tuolla oli siitäkin ihan superkivaa. Se oli ihan parasta kun näki miten kaikki koirat nautti etsimisestä ja vielä enemmän siitä kun maalimies löytyi ja sai herkkuja ja kehuja!
Kuinka hyvä olo koiran onnistumisesta voikaan tulla omistajalle! Oli niin sanotusti hymy pyllyssä koko päivän!
Aluksi jokaisella koiralla oli maalimies helpossa paikassa, yleensä vielä ihan näkyvillä. Tehtiin yksi koira kerrallaan, muut koirat odottelivat autoissa. Maalimiehinä toimi muiden koirien omistajat.
Ollaan välillä tehty koirametsässä ja muissakin paikoissa niin että joku menee piiloon ja lähetetty Vili etsimään "etsi" tai "missä" käskyllä. Selkeesti siitä oli tuolla apua, Vili tajusi avata nenän suhteellisen nopeasti ja äkkäs mitä ollaan tekemässä, ja mistä se saa herkut
Luulin, että se saattaisi säikähtää/epäröidä kun löytää kippurassa olevan tuntemattoman ihmisen jonkun pömpelin takaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Rohkeasti meni kyselemään, että oisko sulla täällä mulle herkkuja.
Hauskin koira oli kyllä varmasti Tiina Sundholmin joka kirjaimellisesti otti tehtäväkseen pelastaa kaikki meidät tyhmät ihmiset jotka eksyi mitä ihmeellisimpiin paikkoihin! Maya juoksi kuin hullu ja etsi meitä ja oli niiiiin onnellinen aina kuin joku löytyi, itse sain roppakaupalla pusuja kun oli Mayan vuoro pelastaa mut Missä me oltaiskaan nyt ilman noita hillereitä!
Suuuuri kiitos kaikille kivoille heelerityypeille ketä oli mukana ja varsinkin Marja Huhtakankaalle ja Pullalle, jotka näytti esimerkkiä ja tsemppas meitä hienoihin suorituksiin
Lopuksi mainittava, että nyt on "pakolliset" osuudet ennen HSKH agitunteja käyty. Maanantaina oli agiluento, jossa käytiin läpi mitä kurssilla tullaan tekemään ja miten. Kotiläksyksi saatiin kaikki motivoimistapojen monipuolistamista ja temppujen tekoa!
Ainiin, oon jossain vaiheessa varmaan täälläkin kirjoitellut että "Vili OSAA jo ...." esim jonkun esteen, mutta tuolla kävi ilmi, että VILI EI OSAA VIELÄ MITÄÄN Osaamisesta voidaan puhua vasta sitten, kun Vili suorittaa jonkun esteen kaikenmaailman häiriöissä ja missä vaan paikassa. Luennolla luetelluista treeni/kisapaikoista pahin varmasti olisi heppamaneesi, koska se on niin täynnä Vilin herkkua. HEVOSENPASKAA suoraansanottuna. Vaikka kakat oiskin sieltä kerätty, niin hajut varmasti veis mukanaan.
Alle viikko, että on eka HSKH agitunti!!! Jeejee!
Hirveän persoonallisia tapauksia taas jokaikinen heeleri. Se on hauska nähdä kun joissain roduissa en huomaa koirissa yhtään mitään eroa, mutta mun mielestä yksikään heeleri ei oo ollut vielä tismalleen samannäköinen kuin toinen Tai sitten mun heelerisilmä on jo sen verran harjaantunut..Rauniorata oli jotenkin todella kotoisa paikka, ehkä joku päivä mulla on niin iso takapiha, että saan siitä samanlaisen
En tiedä mikä siinä siellä juoksentelussa niin paljon kiehtoo. En tykkää yhtään tasaisessa maastossa juoksusta, mutta tommosessa voisin vetää vaikka maratoonin jos kunto kestäis! Vili nyt juoksee missä vaan, mutta selkeästi tuolla oli siitäkin ihan superkivaa. Se oli ihan parasta kun näki miten kaikki koirat nautti etsimisestä ja vielä enemmän siitä kun maalimies löytyi ja sai herkkuja ja kehuja! Kuinka hyvä olo koiran onnistumisesta voikaan tulla omistajalle!
Oli niin sanotusti hymy pyllyssä koko päivän!Aluksi jokaisella koiralla oli maalimies helpossa paikassa, yleensä vielä ihan näkyvillä. Tehtiin yksi koira kerrallaan, muut koirat odottelivat autoissa. Maalimiehinä toimi muiden koirien omistajat.
Ollaan välillä tehty koirametsässä ja muissakin paikoissa niin että joku menee piiloon ja lähetetty Vili etsimään "etsi" tai "missä" käskyllä. Selkeesti siitä oli tuolla apua, Vili tajusi avata nenän suhteellisen nopeasti ja äkkäs mitä ollaan tekemässä, ja mistä se saa herkut
Luulin, että se saattaisi säikähtää/epäröidä kun löytää kippurassa olevan tuntemattoman ihmisen jonkun pömpelin takaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Rohkeasti meni kyselemään, että oisko sulla täällä mulle herkkuja.
Hauskin koira oli kyllä varmasti Tiina Sundholmin joka kirjaimellisesti otti tehtäväkseen pelastaa kaikki meidät tyhmät ihmiset jotka eksyi mitä ihmeellisimpiin paikkoihin! Maya juoksi kuin hullu ja etsi meitä ja oli niiiiin onnellinen aina kuin joku löytyi, itse sain roppakaupalla pusuja kun oli Mayan vuoro pelastaa mut
Missä me oltaiskaan nyt ilman noita hillereitä!Suuuuri kiitos kaikille kivoille heelerityypeille ketä oli mukana ja varsinkin Marja Huhtakankaalle ja Pullalle, jotka näytti esimerkkiä ja tsemppas meitä hienoihin suorituksiin
Lopuksi mainittava, että nyt on "pakolliset" osuudet ennen HSKH agitunteja käyty. Maanantaina oli agiluento, jossa käytiin läpi mitä kurssilla tullaan tekemään ja miten. Kotiläksyksi saatiin kaikki motivoimistapojen monipuolistamista ja temppujen tekoa!
Ainiin, oon jossain vaiheessa varmaan täälläkin kirjoitellut että "Vili OSAA jo ...." esim jonkun esteen, mutta tuolla kävi ilmi, että VILI EI OSAA VIELÄ MITÄÄN
Osaamisesta voidaan puhua vasta sitten, kun Vili suorittaa jonkun esteen kaikenmaailman häiriöissä ja missä vaan paikassa. Luennolla luetelluista treeni/kisapaikoista pahin varmasti olisi heppamaneesi, koska se on niin täynnä Vilin herkkua. HEVOSENPASKAA suoraansanottuna. Vaikka kakat oiskin sieltä kerätty, niin hajut varmasti veis mukanaan. Alle viikko, että on eka HSKH agitunti!!! Jeejee!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Agilityn testitilaisuus
| edit comments (0) |
HSKH:n agilityn alkeiskurssille vaaditaan testitilaisuudessa käyminen. En tykkää testeistä, koska yleensä niissä ei ole kivaa. Mutta ai että, tuolla olisin voinut olla vaikka koko päivän. Se kesti ~2h, mutta aika meni kyllä hujauksessa.
Jotta koira voitaisiin ryhmään ottaa, se ei saisi olla aggressiivinen koiria tai ihmisiä kohtaan. Koiran ei kuitenkaan tarvitse olla sen sosiaalisempi. Kaikkien meidän ryhmässä olleiden koirien kohdalla testit meni kivasti ja hauskaa näytti olevan. Siellä katsottiin vähän miten koira on hanskassa, lähteekö se sun vai muiden koirien luokse. Hirveen hyvin pennut ja nuoret koirat keskittyi ohjaajan kanssa tekemiseen, vaikka häiriötä oli ihan älyttömästi.
Ohjaajat vaikutti ihan älyttömän mukavilta ja päteviltä. Superihmisiltä Opin taas niin paljon uutta, ja kaikenlisäks suurin osa oli IHAN PERUS juttuja! Välillä olikin ihan hölmö olo, että miten en oo tajunnut tota aikaisemmin..
Kohta lähdetään Vilin kanssa Heelereiden rauniopäiville Se on varmaan hauskaa!
Ps. En jaksa oottaa että agility alkaaaa!!!
Pps. Me päästiin myös HSKH:n TOKO-kurssille jeeeee!!!
Jotta koira voitaisiin ryhmään ottaa, se ei saisi olla aggressiivinen koiria tai ihmisiä kohtaan. Koiran ei kuitenkaan tarvitse olla sen sosiaalisempi. Kaikkien meidän ryhmässä olleiden koirien kohdalla testit meni kivasti ja hauskaa näytti olevan.
Siellä katsottiin vähän miten koira on hanskassa, lähteekö se sun vai muiden koirien luokse. Hirveen hyvin pennut ja nuoret koirat keskittyi ohjaajan kanssa tekemiseen, vaikka häiriötä oli ihan älyttömästi. Ohjaajat vaikutti ihan älyttömän mukavilta ja päteviltä. Superihmisiltä
Opin taas niin paljon uutta, ja kaikenlisäks suurin osa oli IHAN PERUS juttuja! Välillä olikin ihan hölmö olo, että miten en oo tajunnut tota aikaisemmin..Kohta lähdetään Vilin kanssa Heelereiden rauniopäiville
Se on varmaan hauskaa!Ps. En jaksa oottaa että agility alkaaaa!!!
Pps. Me päästiin myös HSKH:n TOKO-kurssille jeeeee!!!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Unohdus unohdettu, melkein
| edit comments (0) |
Tänään otin pitkästä aikaa Vilin kanssa maahan menoa. Ja päätin nyt alottaa aivan alusta, oon nyt tehnyt istu ja maahan käskyjä jonkin aikaa IHAN erikseen. Ei toiminut niinkuin halusin, ehkä oon liian kärsimätön, mutta tänään sain hyviä vinkkejä Maaretilta (tai ainakin johdattelua), joita sovelsin kotona meidän kimppatreenien jälkeen. Tittidii. Heti tuli parempi fiilis ja edes pikkuripaus toivoa, että saan vielä joku päivä Vilin TAAS ymmärtämään mitä eroa on istu ja maahan käskyllä.
Aluksi ennen kuin Maaret ja Sony tuli perusparkkikselle. Otin Vilin lempparilelulla jahtaajahtaa ISTU. jahtaajahtaa MAAHAN. Se toimii ja on kivaa. Mutta se on ehkä parempi sitten kun Vili ymmärtää OIKEASTI mitä ne sanat tarkoittaa, sillä saa nopeutta tekemiseen Sit tehtiin vähän kaikenlaista ilman mitään suunnitelmaa..
Lopuks myös M autto istu ja maahan jutuissa mut olin sillon kyllä hyvin epätoivonen enkä yhtään uskonut mihinkään, asenne kohdallaan siis Pakko oli sen takia vielä kotona ottaa onnistuneet kerrat ja Vili menee hienosti maahan kun ite vähän niiaan ja palkaks se saa siitä lempilelun. Välillä istu-käsky josta palkaks sai välillä "vaan" lihapulla ja nakkipaloja.
Käskyt muutin myös kun mietin M:n sanomisia. Maahan-käsky on nyt se pirtsakampi ja korkeammalla äänen sävyllä, istu-käsky on vähän rauhallisempi eikä niin leikkisä
Empä olis uskonut, että just näistä käskyistä tulee meidän "ongelmakohdat". Mutta nyt katotaan, että toimiiko tää tyyli, jossei toimi niin mennään kyllä takasin jonnekki pentukurssille ja katotaan missä kohdassa mää oon mokannut
Aluksi ennen kuin Maaret ja Sony tuli perusparkkikselle. Otin Vilin lempparilelulla jahtaajahtaa ISTU. jahtaajahtaa MAAHAN. Se toimii ja on kivaa. Mutta se on ehkä parempi sitten kun Vili ymmärtää OIKEASTI mitä ne sanat tarkoittaa, sillä saa nopeutta tekemiseen
Sit tehtiin vähän kaikenlaista ilman mitään suunnitelmaa.. Lopuks myös M autto istu ja maahan jutuissa mut olin sillon kyllä hyvin epätoivonen enkä yhtään uskonut mihinkään, asenne kohdallaan siis
Pakko oli sen takia vielä kotona ottaa onnistuneet kerrat ja Vili menee hienosti maahan kun ite vähän niiaan ja palkaks se saa siitä lempilelun. Välillä istu-käsky josta palkaks sai välillä "vaan" lihapulla ja nakkipaloja.Käskyt muutin myös kun mietin M:n sanomisia. Maahan-käsky on nyt se pirtsakampi ja korkeammalla äänen sävyllä, istu-käsky on vähän rauhallisempi eikä niin leikkisä
Empä olis uskonut, että just näistä käskyistä tulee meidän "ongelmakohdat". Mutta nyt katotaan, että toimiiko tää tyyli, jossei toimi niin mennään kyllä takasin jonnekki pentukurssille ja katotaan missä kohdassa mää oon mokannut
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Kevät
| edit comments (0) |
Pääsiäisen aika on kyllä mennyt hujauksessa. Huomenna pitää jo mennä takaisin töihin. Ihan tylsää, kun on ollut niin kivaa olla vaan ulkona. 
Toissapäivänä, lauantaina otettiin Vilin kanssa äkkilähtö iskälle Putkilahteen. Vili nautti kun sai olla ja mennä miten vaan aina kun ulko-ovi aukesi. Serkkutytöt oli sielä myös kyläilemässä, niin huomiookin Vili sai kolminkertasesti.
Sunnuntaiaamuna lähettiin jo aikasin pitkälle lenkille Päijänteen päälle käppäilemään. Se oli vielä jäässä joten ei ollut edes vaikeeta!
Lenkin jälkeen ruoka ja sitten ajelemaan takasin Vantaalle. Kotiin.
Putkilahdessa on koiran ja ihmisen hyvä olla (on kotonakin).
Ja kuinkas muutenkaan aamu taas tänään lähti käyntiin, kuin koirametsäilyllä ja seurana tietty Sony ja Maaret! Sinne kyllä voisin mennä joka aamu jos olisi mahdollista. Tämän jälkeen toin Vilpertin kotiin ottamaan pikku päikkärit ja painelin itte Plantageniin ostoksille. Loppupäivä meni takapihaa "somistaessa", heh heh ja sit kun piha oli kunnossa niin tajusin että siinähän mahtuu ihan hyvin treenaamaan! Otettiin vähän TOKOa ja leikittiin hirveesti. Sitten lenkille ja nyt ollaan tässä Nyt vaan lepuutetaan (Vili kuorsaa jo) ja illalla sitten vielä yks lenkki.
Toissapäivänä, lauantaina otettiin Vilin kanssa äkkilähtö iskälle Putkilahteen. Vili nautti kun sai olla ja mennä miten vaan aina kun ulko-ovi aukesi. Serkkutytöt oli sielä myös kyläilemässä, niin huomiookin Vili sai kolminkertasesti. Sunnuntaiaamuna lähettiin jo aikasin pitkälle lenkille Päijänteen päälle käppäilemään. Se oli vielä jäässä joten ei ollut edes vaikeeta!
Lenkin jälkeen ruoka ja sitten ajelemaan takasin Vantaalle. Kotiin.Putkilahdessa on koiran ja ihmisen hyvä olla (on kotonakin).
Ja kuinkas muutenkaan aamu taas tänään lähti käyntiin, kuin koirametsäilyllä ja seurana tietty Sony ja Maaret! Sinne kyllä voisin mennä joka aamu jos olisi mahdollista. Tämän jälkeen toin Vilpertin kotiin ottamaan pikku päikkärit ja painelin itte Plantageniin ostoksille. Loppupäivä meni takapihaa "somistaessa", heh heh ja sit kun piha oli kunnossa niin tajusin että siinähän mahtuu ihan hyvin treenaamaan! Otettiin vähän TOKOa ja leikittiin hirveesti. Sitten lenkille ja nyt ollaan tässä
Nyt vaan lepuutetaan (Vili kuorsaa jo) ja illalla sitten vielä yks lenkki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)