keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Traumaattisen patellaluksaation tilanne omistajan silmin

Polvilumpio meni pois paikoiltaan 7.7.
Ja toisen kerran 18.7.

Sunnuntaina on neljä viikkoa ensimmäisestä kerrasta ja torstaina kaksi viikkoa jälkimmäisestä.

Käytiin eläinlääkärissä saamassa yllämainittu diagnoosi 12.7.

Vili ei näyttänyt kipua muuta kuin laukatessaan, silloin se jätti astumatta jalalle, sitäkään ulkopuolinen ei olisi huomannut, koska jalan liike oli muuten täysin oikea. Se vaan ei osunut maahan, hipaisuja ei lasketa, koska nekään ei ole käyttöä.

Vili määrättiin kahdeksi viikoksi lepoon ja Dolagis-kuurille (tulehduskipulääke).

Saikku sai jatkoa, koska polvi meni uudelleen edellisen lepojakson aikana. 

Huomenna on kaksi viikkoa kulunut edellisestä tapaturmasta ja ollaan menossa Eläinlääkäriasema Aistiin Niina Sorvarin fysioterapiaan (klik).

Eläinlääkärireissun (12.7.) jälkeen ollaan menty lyhyillä hihnalenkeillä, Jussi tosin eilen paljasti että piti Viliä pari päivää sitten vapaana ihan pienen hetken! :D Törkeetä. Mä en oo ajatellutkaan. Eilen päästettiin se virallisesti irti ensimmäistä kertaa. Käytiin uittamassa sitä vähän ja kaikki meni onneksi hyvin. Se ei yllättäen totellut koko aikaa, vaan välillä oli pakko ottaa muutama juoksuaskel. Oli kiva huomata, että nyt se jo varasi oikealle jalalle, eikä jättänyt hyppäämättä sille :) 

Tänään, keskiviikkona, ei tehdä mitään, koska huomenna on tuo fyssariaika.

Tilanne on tällä hetkellä lohdullinen, tottakai varaudun pahimpaan ja mietin päivittäin leikkausta, mutta usko siihen että näillä mennään, ei ole hiipunut. Odotan, että fysioterapeutti kertoo fysioterapian auttavan tässä tilanteessa, ja kehoittaa meitä sen lisäksi käymään uimassa ja ostavan jonkun tasapainopallon (Dobo tms.).

Koirauimalassa viime vuoden puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti