Miten se meni, että sunnuntai on pyhitetty lepopäivä. No eipä vaan oo meillä! Oltiin hela family 10.00 nappaamassa pikku Nuka-pentua (heeleri 4kk) omistajineen kyytiin ja pari minuuttia yli 10 jo matkalla Korson raunioradalle, jonne tulossa oli myös Emmi. Ennen kuin Emmi saapui paikanpäälle pääsi Nuka ja Vili tutustumaan toisiinsa, ja samalla aamulenkille (ainakin Vili oli suoraan sängystä napattu auton kyytiin). Vilin reaktio pieneen pentuun oli yllättävä. Normaalisti se touhottaa niin paljon, että sitä pitää vähän rajoittaa ja varoa, mutta nyt se oli niin aikuismaisen tylsä, että teki sen varmasti tahalleen kun ollaan vitsailtu ja lässytelty sille aiemmin tommosista jutuista... :D Se ei siis ollut juuri ollenkaan kiinnostunut Nukasta, mutta Nuka seurasi siitä huolimatta Viliä joka paikkaan :) Hellyyttävä tapaus.
Nuka aloitti, ja koska se on pentu ja ensikertalainen tehtiin asia sille hyvin helpoksi ja kivaksi :) Kivaa sillä selkeästi olikin :D Nukan vuorolla myös päästiin tallaamaan aluetta. Sää oli aika kolkko, vähän tihkutti vettä ja ihan aamusta oli satanut paljon. Oli siis synkkää, kylmää ja märkää :)
Mietin tässä jo, että mitä mää Vilin vuorosta oikein kertoisin. Se oli hyvä, piilot oli osa aika haastaviakin. Liian vaikeaksi meni siinä vaiheessa kun kaksi tyyppiä lähti samaan aikaan piiloon. Toisen löytyessä oli vaikea muistaa, että ainiin täällä on jossain toinenkin. Parin lähetyksen jälkeen Vili kuitenkin sai hajun ja löysi myös tämän toisen tyypin. :) Näkölähdöt yksi ihminen kerrallaan sujuvat jo todella hyvin. Tai todella hyvin meidän mittakaavassa, Vili ei ilmaise löytöään, muutenkuin juoksemalla kovaa takaisin saatuaan herkut, kuullaan kyllä jo kehuvaiheessa että nyt on ukko löytynyt. Mutta se on tarpeeksi meille, raunoilla on tosi kivaa ja se on tärkeintä :)
Voi kun oisin ottanut jotain kuvia.
Raunoilta suoraan J:n vanhemmille käymään josta kiiruhdin sitten futsalpeliin. Peli päätty 4-4 ja se oli kyllä semmoista sykkimistä ettei pitkään aikaan ole ollut :) Tasuri tuntui melkein voitolta, tai no ei kyllä lähellekkään, mutta se ei harmittanut niin paljoa kuin yleensä harmittaisi, koska kaikki tsemppasi niin kovasti, että päästiin edes siihen tulokseen! :) Pelin jälkeen mulla olikin rytmit ihan epäjärjestyksessä, luulin että oli jo myöhä, vaikka kello oli vasta jotain väliltä 17-18. Taisinkin kömpiä peiton alle pari tuntia siitä, ja nousinkin seuraavan kerran maanantaiaamuna :) En kyllä yhtään sen virkeämpänä kuin normaalisti, mutta uskottelen ainakin itselleni että univelat on tällä kuitattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti