Rataa ja keppejä

Tosiaan. Eilen puuttui piiskuri meidän aksatunnilta, eli meidän maailman paras kouluttaja Sanna. Jostain syystä sen kyllä huomasi. Ei sitä itse vaan osaa puuttua omiin mokiin ja viilata niitä. Näimpä tehtiin vaan rataa ja koitettiin saada suorituksesta koko ajan parempi. Neljä kertaa tehtiin se läpi, ja sen jälkeen piti jo lopettaa, ettei rupea maistumaan jo ihan puulta, väsymyksen huomasi jo liikkeestä.

Vilille vettä ja lepohetki. Ennen kuin lähdettii kotiin, tehtiin vielä keppejä. Aloitettiin neljällä, saatiin tosi hyviä suorituksia. Pieni tauko, ja sen jälkeen kokeiltiin viidellä. Hienosti meni sekin molemmilta puolilta. Lopetettiin vielä energisinä ja intoa täynnä, mieli olisi tehnyt jatkaa, mutta parempi näin. Lyhyiden ja hyvien toistojen kautta saavutetaan meidän tavoitteet, se ollaan opittu tässä vuoden "agilitymatkalla" :)

Aurauskeppitreenit on jatkuneet hyvin. Kerran vuorokaudessa ollaan tehty. Tänään perjantaina tehtiin jo viidellä kepillä, huomenna koitetaan taas lisätä yksi. Sitten ne jo loppuukin! Täytyy varmaan käydä ostamassa toinen kuuden satsi. Sanna ei ole kuvioissa mukana kahdella tulevallakaan agilitytunnilla, joten aiotaan yllättää se seuraavan kerran kun nähdään, sillon me toivottavasti osataan kepit ainakin helpoista kulmista :)

Huomenna päästään treenaamaan paikkamakuuta ihanan heeleritytön Ruun kanssa Ojangon halliin :) Siellä on samaan aikaan agilitykisat, joten häiriötä on paljon. Oon niin iloinen, että Ruun omistaja mielellään lähti lyhyellä varoajalla treenaamaan meidän kanssa :) Varmasti saan jonkinlaisen mielenrauhan siitä muutenkin itselleni, kun saadaan heeleritreenit alle. Aikaisemmin ollaan vaan leikitty heelereiden kanssa. Koskaan ei muistaakseni ole treenattu samaan aikaan. Paitsi juuri tämän Ruun kanssa eri kentillä viime kesänä, silloin Vili kyllä huomasi, että siellä on rotutoveri. Jännää.

Ps. Tänään kun tulin töistä kotiin, oli Vili jostain kaivanut mun otsalampun. Mun ainoan otsalampun minkä sain joulupukilta muutama kuukausi sitten. Onneksi siinä ei ollut hampaan jälkiä, sitä oli ilmeisesti vaan siirrelty. ;) Jaa, että miksi epäilen että se oli Vili? Enhän mä 100 varma olekkaan, mutta jotenkin mulla on vaan semmonen fiilis...

Homemade agility

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, ostin aurauskepit Bauhaussista agilitykepeiksi, hintaa 6kpl setillä taisi olla 6,95€.

Tiistaista lähtien ollaan tehty kerran päivässä treeniä näillä kepposilla ja eilisen jälkeen (kolmas treenikerta) voin sanoa että treeni oli sujuvaa. Löydettiin kiva paikkakin missä treenata, meidän lähimetsän kukkula. :) Satuttiin sinne juuri auringonlaskun aikaan, kauniiden maisemien lisäksi oli muutenkin hyvät puitteet treenata, ei valittamista!

Pojat aamulenkillä. Aurinko nousee.

Etsimässä treenipaikkaa.

Sopiva paikka löydetty ja aurinkokin laski vasta kun oltiin saatu tehokas treeni päätökseen.

Pilkkimishommia

Viikonlopuksi hurautettiin Vilin kanssa Keski-Suomeen. Perjantai-iltana valmistauduttiin huolella seuraavan päivän koitosta varten, luvassa oli suvun pilkkikisat! Eli syötiin, vaihdettiin kuulumiset ja nukuttiin.

Aamulenkki jäi vähän lyhyeen pakkasen ollessa 20 ja rapiat. Vilillä jäätyi tassut melkein heti samantien ja pääsikin mun kyydissä ihan ovelle asti. 

Klo 11.00 starttasi kisat ja kolmisen tuntia vietettiin aurinkoa ottaessa pilkkiessä. Niinkuin edellisestä lauseesta ja seuraavista kuvista saattaa päätellä, oli koko päivä oikein kaunis ja aurinkoinen. Näitä lisää!

Kyllä, kuvassa esiintyy myös toinen koira. Voitto 4v oli myös kannustamassa omiaan. Pojat tulivat hyvin juttuun ainaskin alkuun. Loppupäivästä tuli pieni erimielisyys kumpi löysi kuvan aiemmin, mutta siitäkin selvittiin vain äänitehosteiden ja pienten tönimisten kera.

Huomaamatonta vaanimista, ohikulkija yllätetty ja hyökkäys!

Ette uskokaan, kuinka uni maittoi kaiken vahtimisen ja leikkimisen jälkeen. Tai ehkä uskotte. Ainakin näiden kuvien jälkeen.

Kun unta oli vedetty palloon jonkin aikaa, joutui Vili vielä viihdyttämään iskän metsästyskaveria, Elliä. Eipä Vili koskaan kunnon mattopaineista kieltäydy, varsinkin jos vastustaja sattuu olemaan vielä kiva tyttö.

Sunnuntaiaamuna vielä ennenkuin lähdin jatkamaan reissua Jyväskylän kautta kotiin, ikuistin taitavat kissat, jotka ei mukamas saaneet mahaansa täyteen monista kymmenistä pikku ahvenista edellisenä iltana, pitää vielä linnuiltakin ruoat varastaa!

Ensin herrasmies (myöhemmin naiseksi todettu) Leevi tiputtaa Irsalle ruokaa maahan, jonka jälkeen itse mutustaa suoraan paketista.

Ainutlaatuista

Nyt kun on ensijärkytyksestä toivuttu, sen suhteen, että jännittää Vilin tulevat mahdolliset rakkauskuviot tokokokeessa, niin olen saamassa ajatukseni siihen moodiin, että saatan jopa kokea paikkamakuuhetken todella upeana asiana! Ainakin rodun puolesta, jos ei oma suoritus päätä huimaa.

En usko, että on kovin yleistä, että samassa kokeessa näkyy kaksi suhteellisen harvinaista koirarotua, ja vielä vierekkäin/peräkkäin.

Yritetään ottaa ilo irti tästä ainutlaatlaatuisesta tilanteesta, kävi miten kävi! :)

Yöllä kun mietin tätä asiaa, kerkesin käytä jalostustietojärjestelmästä tsekkailemassa, että tää toinen koirakko on saanut alkuun kaksi 1-tulosta ja sen jälkeen kaksi 3-tulosta, eli reilun viikon päästä on taas mahikset saada koulutustunnus TK1! Hienoa, kerkeisimpä keskittyä edes osittain myös siihen suoritukseen. Me ollaan heidän jälkeen, joten voi olla että liikkeet menee ohi, kun pitää valmistautua Vilin kanssa, mutta kaikki peukut on joka tapauksessa pystyssä!!

Ei olisi pitänyt lukea lähtölistaa

Tai no siinä tapauksessa, olisin ehkä ollut tokokokeessa vielä enemmän shokissa kuin nyt :D Vilin vieressä paikkamakuussa on heelerinarttu. MMMMitä? Kyllä!! Lancashire heeler tyttökoira! Uskomaton tuuri :D

Toivottavasti saan yhden tutun kanssa järjestettyä paikkamakuutreenit vielä ennen koetta.. Hänellä olisi ihastuttava heelerityttö myöskin. Näkisin vähän, miten Vili reagoi treenitilanteessa saman rodun edustajaan... Apuva. :D